Virallisterveellinen ruokavalio toimii sittenkin!

kuva: www.pronutritionist.net

Diabetekseen ja ruokavaliosuosituksiin liittyvien uutisten jälkeen on mielekästä jatkaa samalla teemalla. Tällä kertaa katsotaan yhden henkilön hoitoa tapaustutkimuksen keinoin.

Tuttavallani todettiin noin nelikymppisenä aikuistyypin diabetes, dyslipidemia ja ajoittain korkea verenpaine. Lisäksi hän kärsi lievästä liikapainosta (BMI=26), migreenistä ja nivustyrästä. Elintavat olivat rempallaan; alkoholia ja tupakkaa kului runsaasti, eikä liikuntakaan kuulunut arkeen. Ruokavalioon kuuluivat sen sijaan säännöllisesti makkarat, pitsat ja hampurilaiset. Diabetes-diagnoosin jälkeen tuttava pudotti omatoimisesti painoa 8 kiloa jättämällä roskaruoan pois ja vähentämällä alkoholin käyttöä. Myös säännöllinen liikunta kävelyn muodossa astui kuvaan. Lääkityksenä aloitettiin metformiini, hillitsemään maksan "sokeritehdasta". Painonpudotuksesta ja lääkityksestä huolimatta veriarvot eivät täysin korjaantuneet.

Suositeltavaa luettavaa: wikiliikkuja-blogi

Olin vähän aikaa sitten etuoikeutettuna kuulemassa tutkijatohtori Juha Hulmin urheiluravitsemusluentoa proteiineista. Mielenkiintoisella luennolla Hulmi mainitse työkaverien kanssa ylläpidetyn blogin; wikiliikkujan. Blogi sisältää viimeisintä liikuntafysiologian tietoa, huumorilla maustetttuna. Käykää ihmeessä lukemassa.

Kuva: wikiliikkuja

Parasiitteja?

Hormonidieetti kirjasta kirjoittaessani törmäsin vitsaukseen nimeltä suolistoparasiitit. Kirjan kirjoittaja Kaisa Jaakkola oli hoidattanut oman infektionsa funktionaalisen lääketieteen piirissä. Myös bloggaava TV-toimittaja Noora Shingler kärsi samanlaisesta vaivasta ja myös hänelle apu löytyi naturopatiaan erikoistuneelta klinikalta. Saman kaltaisia tarinoita on netti täynnä. Miksi vasta toiminnallisen lääketieteen harjoittajat löytävät ruoansulatusanalyysiensä avulla meitä kiusaavat parasiitit?

Kaisa Jaakkola - Hormonidieetti

Lueskelin keskustelua herättänyttä ex-fitness-kilpailijan Kaisa Jaakkolan uutuus kirjaa Hormonidieetti (Tammi 2011) ja ensin tuli mieleen, että olisinko ilkeä ja laittaisin tähän tekstiin vain yhden lainauksen:

"Keho ei voi valmistaa itse proteiinia."

No kyse on ehkä vain vahingosta, näitähän sattuu, vaikka kirjan on tarkastanut kuulemma myös lääkäri. On erikoista, että Funktionaalisen Medisiinan Seura irtisanoutuu irti kirjan sisällöstä. Hehkutetaanhan seuran näkyvintä edustajaa Paula Heinosta estoitta kirjassa. Onkohan kirjan epätieteellisyys liikaa jopa vaihtoehtolääketieteelle? Tai sitten taloudelliset eturistiriidat vain aiheuttavat närää?

Ravintolisät apteekkiin!

Kuvat: www.sxc.hu

Antti Heikkilä on blogissaan sitä mieltä, että valtiovalta niin meillä kuin muuallakin, on ajamassa ravintolisiä apteekkeihin reseptin taakse. Tänään kaupassa käydessäni minut pyydettiin kalaöljykapseli myyntitiskille kuuntelemaan kalaöljyn erinomaisuudesta. Nuoret miehet kertoivat, että kapselit ainakin suojasivat sydän- ja verisuonitaudeilta, paransivat lasten älykkyyttä jne. (lista oli pitkä, enkä muista enää kaikkea). Kerroin, että olen ravitsemustieteilijä, ja näytöt mainittuihin asioihin eivät ole kapseleiden osalta kovin vahvat. Sen sijaan kalan suosiminen ja muutenkin monipuolinen ravinto ovat tutkitusti parempi vaihtoehto.

Seuraavaksi vedottiin siihen, että osta silti; nämä ovat markkinoiden edullisimpia ja pieni kokoisimpia kapseleita. Totesin, että läheisessä marketissa kapselit ovat paljon halvempia. Vastaus oli, että tavallisissa kapseleissa ei ole DPA:a. Katsoin purkkia siellä tosiaan oli DPA listattu EPA:n ja DHA:n perään. Valmistusaineet olivat kuitenkin tavalliset; kalaöljy, E- ja D-vitamiini, täyteaineet jne. Päättelin, että oudon kuuloinen DPA on varmaankin myös jokin rasvahappo. Kysyttäessä myyjät eivät osanneet sanoa mitä DPA on tai mihin sen hyöty perustuu. Luulen, että kaikissa kalaöljyissä on samankaltainen rasvahappoprofiili, ellei sinne sitten ole lisätty erikseen jotain.

Paleo

Paleoliittisestä eli kivikauden ruokavaliosta käydään melkoista vääntöä mm. nettikeskusteluissa tällä hetkellä. Tuon tässä kirjoituksessa esille suurimpia kiistelyn aiheita. Valitettavasti vastauksia kaikkiin herääviin kysymyksiin ei taida löytyä vielä keneltäkään.

Paleoruokavalio ei ole uusi keksintö. Sen popularisoi ensimmäisen kerran 70-luvulla gastroenterologi Walter L. Voegtlin (1). Voegtlin väitti paleoliittisten esi-isämme olleen lihansyöjiä. Kivikauden ruokavalio jäi Atkinsin ja muiden ruokavalioiden jalkoihin, kunnes antropologi Lorain Cordain julkaisi vuonna 2002 oman populaarikirjansa The Paleo Diet. Kirjan otti erityisesti omakseen samoihin aikoihin suosiotaan kasvattanut CrossFit-liike.

19. Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät

ALLERGIA - EHKÄISYSTÄ RAVITSEMUSHOITOON

Tämän vuoden allergia aiheiset Ravitsemuspäivät järjestetään 10.-11.10.2011. Muista ilmoittautua ajoissa! Linkki Ravitsemuspäivien sivulle.

Ravitsemuspäivillä 2010

 

Lukijakysymys pähkinöistä

Reijo laatikaisen kirjoitus välimerenruokavaliosta pronutritionist.net -sivulla on kirvoittanut seuraavan lukijakyssärin:

Pähkinä purtavaksi

Reijon kommentti pähkinöistä kirvoitti tämän lukijakysymyksen:

Ovatko kaikki pähkinät terveysominaisuuksiltaan samanlaisia? Kaupassa mieluiten valitsisi maapähkinöitä, koska ne ovat huomattavan paljon edullisempia kuin muut pähkinät. Maapähkinähän ei varsinaisesti ole pähkinä vaan kuuluu hernekasveihin.

Minkälainen määrä pähkinöitä päivässä on sopiva?

Entä aflatoksiinit, onko joku tietty pähkinälaji, joissa on erityisen suuri riski aflatoksiineihin?

Professori Fogelholm lihasmassasta

Professori Mikael Fogelholm totesi Ylen Hyvinvointi-illassa Radio Suomessa 11.8. leikkisään sävyyn:

...mä kuulun esimerkiksi sellaiseen tyyppiin jossa kestävyys kyllä paranee kun mä ...(?)..., mutta mä oon yrittänyt käydä punttisalilla, ja nyt kukaan ei näe, mutta maratoonarin olemuksesta voi päätellä ettei siitä punttisalista mitään iloa ollut.

Puhe oli erilaisten ruokavalioiden ja erilaisen liikunnan soveltuvuudesta erilaisille ihmisille. Kuntosaliharjoittelusta on terveyshyötyjä, vaikka ulkomuoto ei paljoa muuttuisikaan. Jos taas haluaa näkyviä muutoksi lihasmassan muodossa, kannattaa muistaa seuraavat säännöt:

1. Syö enemmän kuin kulutat.
2. Harjoittele lihasryhmä kerran viikossa, tee yksi sarja kutakin liikettä ja tee 3-15 toistoa sarjassa.
3. Vähennä muuta liikuntaa, jos liikut paljon.

Fogelholmin tapauksessa "ongelma" on todennäköisesti kohdissa 1. tai 2., sillä olen nähnyt Mikaelin salilla ja harjoittelu sujui ihan hienosti :)

Patrik Borg ja säästöliekki

Käy lukemassa säästöliekistä Patrikin blogista. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille laihduttajille.

Hiilihydraatit estävät laihtumisen?

Nyt kun vähän jokainen on kokeillut karppaamista ja hiilihydraateista on tullut kirosana, on mielenkiintoista pohtia näitä hiilihydraattijuttuja vielä vähän lisää. Perusväittämä mitä populaarikirjat, webbisivut, blogit ja keskustelupalstat toistavat on seuraavan kaltainen:

”Loogisesti ajateltuna makea on sokeria ja sokeri on hiilihydraattia.Ei se siitä mihinkään muutu, ilman insuliinia ihminen ei lihoa. Jos syö oikein ja huolehtii että saa kaikki tarvitsemat mikroravinteet puhdasta ruokaa syömällä, puhdasta siksi että ruuassa mahdolliset lisäaineet, väriaineet ja makeutusaineet eivät ole ihmiselle myöskään luontaista ruokaa/ravintoa.”

Jyri Suominen 15.1.2011 Uusi Suomi

Yllä oleva lainaus on eduskuntavaaliehdokas Jyri Suomisen kolumnin "Maassamme diabeetikkoja jo 500 000 - Haluatko eroon tai välttää diabetesta?" kommenttiosiosta. Eli tulkitsen, että Jyri kuten moni muukin on sitä mieltä, että hiilihydraatit, insuliini ja ehkä myös lisäaineet estävät rasvakudoksen pienentymisen eli laihtumisen.

Kuva: www.pronutritionist.net

Nyt oli aivan pakko muiden innoittamana tehdä oma ruokavaliokokeilu. Eli laskin energian saannin kulutusta pienemmälle tasolle ja samalla huolehdin siitä, että hiilihydraattejen osuus oli jopa normaalia suurempi. Suunniteltu ruokavalio näytti ruoka-ainetasolla tältä:

Aamupala:

Paksu pala ranskanleipää, kevytlevitteen (rasvaa 29%) ja kevytjuuston (rasvaa 9%) kera

Lasillinen täysmehua

Kuppi kahvia

Kuva: www.pronutritionist.net

Lounas:

Broilerfile 100g

Riisi 150g

Tomaatti

Light-colajuoma

Välipala:

Sama kuin aamupala

Päivällinen:

Kirjolohifile 100g

Peruna 2 kpl

Kurkkua

Light-colajuoma

Iltapala:

Makeisia 100g

Rasvaton sokerilla makeutettu jogurtti 150g

Yllä oleva päivä sisältää n. 1500 kcal, josta hiilihydraatteja 68%, rasvaa 14% ja proteiinia 18%, eli high carb, low fat linjalla oli tarkoitus mennä. Ruokavalinnoissa paino oli aina hiilihydraateissa ja mahdollisimman lisäainepitoisissa vaihtoehdoissa.

Kuva: www.pronutritionist.net

Ruokavaliokokeilu kesti 13 vuorokautta. Lähtötilanteessa PAV oli 2100 kcal ja rasva% suositusten mukainen. Kaikki harrasteliikunta jätettiin pois kokeilun ajaksi. Kokeilun aikana en pitänyt kirjaa syömisistä, mutta hiilihydraattien osuus oli vähintään suunnitellun kaltainen. Välillä oli päiviä jolloin en syönyt mitään klo 14-22 välisenä aikana. Kokeilun aikana nälkä ei sanottavammin vaivannut. Satunnaiseen nälkään söin jäätelöä tai makeisia. Jaksoon sattui myös yhdet syntymäpäivät ja yhdet grillijuhlat. Syntymäpäivillä nautin hyvällä ruokahalulla neljää erilaista kakkua, makeisia ja virvoitusjuomia. Grillistä valitsin kokolihan sijaan grillimakkaraa.

Edellä kuvatun ruokavalion noudattamisen seurauksena paino putosi tasan 4 kg 13 vuorokauden aikana. Minkäänlaista nesteiden manipulointia ei kuulunut ohjelmaan. Lopuksi haluan korostaa, että ko. ohjelma ei ole mitenkään optimaalinen painonhallinnan kannalta ja ravitsemuksellisesti se on varmasti haitallinen pitkällä aikavälillä. Ehkä kalori on kuitenkin edelleen kalori...

Terveyssatama jatkaa hienoissa tiloissa

Elokuun alusta Terveyssatama toimii Innopolissa. Alla muutama kuva käytössä olevasta kuntosalista. Hyvin varustellulla salilla pystytään toteuttamaan vaativammatkin harjoitusohjelmat. Kattava laitevalikoima mahdollistaa monipuolisen ja vaihtelevan harjoittelun; näin pystytään välttämään helposti ahkeraa harjoittelijaa vaanivat rasitusvammat. Näissä tiloissa tehdään tuloksia!

Salin on kalustettu Davidin peruslaitteilla, ergonomiastaan kiitosta saaneilla epäkeskokoneilla ja C-sarjan vipuvarsikoneilla. Levytangot, käsipainot, kahvakuulat ja nyrkkeilysäkki  mahdollistavat toiminnallisemman harjoittelun. Myös aerobisten laitteiden valikoima on kattava.

Elintavat vaikuttavat painoon

Harvardin tutkijat ovat julkaisseet tulokset laajasta pitkittäistukimuksesta liittyen elintapojen ja painon yhteyteen. Toisin kuin suomessa on uutisoitu, kyse ei ollut laihdutuksesta vaan tutkimuksessa seurattiin osallistujien painonmuutoksia 12-20 vuoden ajan. Tiedot ruokavaliosta kerättiin neljän vuoden välein. Koehenkilöt eivät olleet tutkimuksen alussa lihavia (BMI ilmeisesti <30). Koehenkilöiden paino nousi keskimäärin 1,5kg jokaisen neljän vuoden jakson aikana. Yksilöllinen vaihtelu oli tietenkin suurta.

Kuva: www.pronutritionist.net

Ruoka-aineista parhaiten painon kanssa korreloivat, eli painoa nostivat:

1. Perunalastut
2. Peruna
3. Sokeroidut juomat
4. Liha
5. Lihavalmisteet

Näin siis NEJM tiivistelmän mukaan. Tosin jostain syystä NY Times nostaa omassa uutisoinnissaan ykköseksi ranskanperunat? Onko englanninkielialueen sisällä chips, fries ja crisps termit menneet sekaisin, vai mistä on kysymys? Tutkija Dariush Mozaffarian mainitsee kyllä alla olevalla tutkimukseen liittyvällä videolla ranskalaiset pahimpana lihottajana.

Diet, Lifestyle, and Long-Term Weight Gain from Harvard School of Public Health on Vimeo.

Turkkilainen cacik, jogurttia ja kurkkua

Käänteisesti painon kanssa korreloivat mm. seuraavat ruoka-aineet:

1. Jogurtti
2. Pähkinät
3. Hedelmät
4. Kokojyvävilja
5. Vihannekset

Tutkijoiden mukaan jogurtin positiiviset vaikutukset johtuvat sen sisältämistä bakteereista, mitkä voivat vaikuttaa ruoansulatuselimistössä kylläisyyttä lisäävästi. Bakteereilla saattaa lisäksi olla myös muita vaikutusmekanismeja.  Maitotuotteilla ei muutoin havaittu olevan vaikutusta painoon. Kannatta huomioida, että eri jogurteissa käytetään erilaisia hapatteita. USA:ssa tehdyn tutkimuksen tulokset eivät välttämättä tältä osin ole suoraan siirrettävissä Suomen olosuhteisiin. Muiden ruoka-aineiden kohdalla todennäköisesti niiden rasva- tai kuitupitoisuus edesauttavat kylläisyyden säätelyssä.

Mikä myös on mielenkiintoista, tällä hetkellä muodissa olevat FAD-dietit, kuten paleo tai VHH eivät oikein istu edellä esitettyihin tuloksiin. Paleossa suositaan lihaa, mutta vältetään maitotuotteita ja viljoja. VHH-ruokavaliossa taas suositaan lihaa ja lihavalmisteita, mutta vältetään kasviksia, hedelmiä ja viljoja.

Tutkimuksessa huomioitiin myös liikunta, tupakointi, TV:n katselu ja nukkuminen. Näiden kohdalla ei tullut mitään uutta tai yllättävää tietoa.

Yhteenvetona suositukset tutkimuksen pohjalta: 

1. Suosi kuitu- ja rasvapitoisia prosessoimattomia ruoka-aineita, kuten kasviksia, pähkinöitä ja maitotuotteita.
2. Vältä tai käytä vain kohtuudella lihaa ja prosessoituja ruoka-aineita.

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja vähän muustakin

Nyt kun ETM, LT, lihavuustutkija Kirsi Pietiläinenkin suosittelee vähähiilihydraattista (VHH) ruokavaliota ratkaisuksi lihavuusepidemiaan, ehkä tälläkin foorumilla voidaan hieman pohtia aihetta. Aivan sattumalta olen juuri lukenut muutaman VHH aiheisen kirjan. Tässä joitain mietteitä niistä. Pääpaino on painonhallinnassa ja sokeriaineenvaihdunnassa.

Lars-Erik Litsfeldt - Diabetes? Ei kiitos!

Lars-Erik Litsfeldt on ruotsalainen kakkostyypin diabeetikko, joka kertoo kirjassaan LCHF (low carb, high fat) kokemuksistaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja hieman myös liikunnasta. Litsfeldt kärsi ylipainosta ja sai myös sydäninfarktin. Terveysongelmistaan Litsfeldt syyttää suositusten mukaista ruokavaliota.

Mennään ensin kirjan parhaaseen antiin eli liikuntaohjeisiin. Litsfeldt kuvailee omin sanoin liikuntatottumuksiaan ja käy ilmi, että hän käyttää kuntosaliharjoittelussaan kehonrakentajien suosimia heavy duty -menetelmiä. Tällaiseen harjoitteluun kuuluvat raskaat painot, vähennyssarjat ja hidas liikenopeus. Erittäin suositeltavaa diabeetikolle, koska näin saadaan tehokkaasti tyhjennettyä lihasten glykogeenivarastot ja samalla myös insuliiniresistenssi pienenee. Valitettavasti ainakin suomenkielisessä versiossa käytetyt harjoittelutermit ovat osin virheellisiä ja liikuntaopasta tarvitseva lukija hyötyykin enemmän jostain laadukkaammasta harjoitteluoppaasta. Lue lisää tehokkaasta harjoittelusta.

Mennään sitten kirjan muihin mielenkiintoisiin osiin. Litsfeldt väittää, että hiilihydraattien syömistä seuraava korkea insuliinitaso johtaa näläntunteeseen. Tämä ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa. Hiilihydraattien syöminen lisää mm. kylläisyyshormoni leptiinin erittymistä rasvakudoksesta. Leptiini lisää lisäksi energiankulutusta liikunnan yhteydessä (Rosenbaum ym. 2005). Koe-eläimillä leptiini johtaa myös lepoaineenvaihdunnan kiihtymiseen, tämä mekanismi ei kuitenkaan (valitettavasti)  toimi ihmisillä (Farooqi ym. 2009). Näläntunteen, ruokahalun ja energiahomeostaasin säätely on toki vielä tätäkin monimutkaisempaa ja siihen osallistuvat monet muutkin hormonit kuin vain insuliini tai leptiini. Ruokahaluun vaikuttavat ainakin glukagoni, greliini, adeponektiini, obestatiini, oreksiini, kolekystokiniini, glukokortikoidit, kilpirauhashormonit, kasvuhormoni, mahan inhibitorinen peptidi, androgeenit, estrogeeni, glukagonin kaltainen peptidi...jne. Insuliini itseasiassa estää syömistä keskuhermostovaikutuksen kautta, mutta lisää sitä veren glukoosipitoisuuden pienenemisen kautta. Lue lisää: Syömisen hormonaalinen säätely

Litsfeldt kertoo syöneensä diabetekseen sairastumisen jälkeen suositusten mukaisesti, mutta silti hän sai sydäninfarktin 10 kuukautta myöhemmin. Tässä kohdassa tulee mieleen parikin asiaa; ensinnäkin infarktiin johtava sepelvaltimotauti tuskin kehittyy 10 kuukaudessa. Taudin kehittyminen on keski-ikäisellä miehellä todennäköisesti alkanut jo kymmeniä vuosia aiemmin. Toiseksi kirjailija esittää esimerkin suositusten mukaisesta syömisestään eikä se suinkaan ole suositusten mukainen. Alla kuva Litsfeldtin esimerkkiaterian ravintoainejakaumasta(, jonka siis itse laskin):

Esimerkin SAFA:MUFA:PUFA -suhde on 2:1:1, kun sen suosituksen mukaan tulisi olla 2:2-4:1-2. Hiilihydraattisuositus suomessa on 45-60 E% ja rasvasuositus 25-35 E%, eli kumpikaan suositus ei toteudu. Lisäksi väitän, että Litsfeldt saamiinsa ohjeisiin nähden söi liikaa, koska paino ei pudonnut muutamaa kiloa enempää vuoden aikana. Ennen kuin trendejä seuraava lukija huutaa: "INSULIINI LIHOTTAA!", kannattaa huomioida että lääkehoitoon ei kuulunut insuliini vaan insuliiniresistenssiä vähentävä lääkitys. Myöhemmin kirjassa Litsfeldt mainitsee sydänoireiden palanneen  seitsemän vuotta ensimmäisen infarktin jälkeen. En ymmärrä miten tämä luetaan VHH-ruokavalion eduksi? Kirjailija syyttää tästä suoneen asennettua stenttiä, mikä voi kyllä ollakin osaltaan palanneiden oireiden taustalla.


Litsfeldt on erityisen vihamielinen hedelmiä ja kasviksia kohtaan. Kirjassa verrataan kanamunan ja omenan ravintosisältöä. Munassa on tottakai paljon enemmän melkein kaikkea, myös energiaa. Oikea tapa verrata näitä kahta olisi suhteuttaa ravintosisällöt energiamäärään. Yhden munan sijaan voi syödä kaksi omenaa. Litsfeldt kirjoittaa myös: "Vihannekset eivät juuri ole ravitsevia..." ja "Hedelmät on paras jättää väliin kokonaan!". Ainakaan C-vitamiinin saanti ei ole LCHF-rukavalion kohdalla kovin runsasta. C-vitamiinista muuten vielä myöhemmin lisää.


Kirjassa tehdään osin virheellisiä päätelmiä elimistön biokemian toiminnasta. Litsfeldt tulee siihen tulokseen, että glukoneogeneesi eli glukoosin uudelleenmuodostus on syötyjä hiilihydraatteja parempi vaihtoehto, koska tällöin ei tarvittaisi insuliinia. Tämä ei pidä paikkaansa. Insuliini säätelee verensokeria riippumatta tuleeko sokeri ravinnosta vai muunnetaanko ihmisen kudosta sokeriksi. Kannattaa myös muistaa, että myös proteiini- ja rasvapitoinen ravinto nostaa insuliinitasoja.


Litsfeldt esittää väitteen ettei kalori ole kalori. Perusteluna ovat Varsovan geton asukkaat joiden kalorivaje oli 1700 kaloria päivässä kahden vuoden ajan. He laihtuivat vain 15 kg, vaikka heidän teoreettisesti olisi pitänyt laihtua 175 kg. Tämä on sitten hieman sekavasti liitetty vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Ensinnäkin onko getossa ollut mahdollista noudattaa VHH ruokavaliota? Tuskin. Ilmeisesti tässä pyritään jotenkin nurinkurisesti todistamaan että runsaammallakin syömisellä voidaan laihtua. Toiseksi pienentyvä energian tarve selittyy muuttuvalla kehonkoostumuksella ja aktiivisuustason laskulla. Tärkeintä mielestäni on huomioida, että hyvään painonhallintatulokseen pyrittäessä ei energiansaantitasoa kannata laskea liian alas. 


Litsfeldt suosittelee korvaamaan lounaan juustopalalla tai jopa jättämään lounaan kokonaan väliin; "Makean himo katoaa vähitellen, ja tilalle tulee "nälätön" olotila kylläisyyden tunteen tilalle." Käytännön ohjaustyössä on usein tullut havaittua, että aterioiden väliin jättäminen johtaa useimmilla runsaampaan syömiseen myöhemmin. 


Kirja on mielenkiintoinen ja aina voi kertoa omista kokemuksistaan oman sairauden kohdalla. Kuitenkin mielestäni on anteeksiantamatonta, että annetaan hoito-ohjeita muiden sairauksien hoitoon. Tähän Litsfeldt syyllistyy neuvoessaan kuinka tyypin I diabetestä tulisi hoitaa.

Bitten Jonsson, Pia Nordstöm - Sokeripommi

LCHF -kirjan kirjoittaja Litsfeldt suositteli lukemaan sokeririippuvuudesta Bitten Jonssonin kirjan Sokeripommi. Asiantuntijat kuten syömishäiriöihin paneutunut Patrik Borg ja Kelan tutkija Paula Hakala eivät ainakaan tunnista kyseisen riippuvuuden olemassaoloa. Vaikka eläinkokeissa on saatukin viitteitä fyysisestä sokeririippuvuudesta, se ei automaattisesti vielä tarkoita, että se olisi olemassa myös ihmisellä. Joissakin tapauksissa on ilmeisesti kyse ahmimishäiriöstä.  

Eläinkokeissa myös rasvan on havaittu vaikuttavan endokannabinoidijärjestelmään.  Jos kaikki ravintoaineet aiheuttavat riippuvuutta, pitääkö syömisestä luopua kokonaan? Henkilökohtaisesti näen, että aivojen palkitsemisjärjestelmät ovat nimenomaan olemassa mm. ravinnonoton säätelyä varten, eivät niinkään päihteitä varten.

Sokeripommi-kirja sisältää yleisiä elämänohjeita kuten: "Opettele lempirunosi ulkoa." ja jopa rukouksen. Ehkä nämä ovat tehokkaita keinoja riippuvuuksien hoidossa, en tiedä. Tätä kirjaa en kuitenkaan suosittele.

Anja Nystén, Varpu Tavi, Toomas Tuohikorpi - Laihdu ilman nälkää

Laihdu ilman nälkää on periaatteessa keittokirja. Kirjan alussa kuitenkin pohditaan yleisellä tasolla "hiilihydraattitietoisuutta".Tästä kirjasta vihdoinkin opin mitä alakarppi ja hyväkarppi tarkoittavat! Ensimmäiset välttävät hiilihydraatteja, jäkimmäiset keskittyvät hiilihydraattien laatuun. Hiilihydraattitietoinen ruokavalio vaikuttaa aivan järkevältä tavalta syödä. Viljatuotteet ovat sallittuja, nopeita hiilihydraatteja vältetään ja pääpaino on normaalissa laadukkaassa ruoassa. Äärimmäisyyksiin ei sorruta.

Kirjassa esitettään samankaltainen ateriaesimerkki, kuin LCHF -kirjassa. Tälläkään kerralla ei suositusten mukainen ateria ole suinkaan suositusten mukainen. Nyt aterian sisältö on laskettu valmiiksi; proteiinia 19%, rasvaa 7% ja hiilihydraattia 74%. Ei kai yhden aterian makroravinnekoostumuksella voi olla suurta merkitystä. Ravintoaineiden jakaumaa pitäisi tarkastella pitemmällä aikavälillä. 

 

Rasvojen kohdalla kirja sisältää tutun kuuloista tekstiä:"...tyydyttyneiden rasvahappojen on tutkimuksissa todettu lisäävän elimistön kykyä vastustaa tauteja, estävän kasvaimia, torjuvan viruksia, bakteereja, hiivoja, sieniä, hammasmätää sekä hammaskiveä ja edistävän mineraalien ja rasvojen imeytymistä suolistosta...". Lainauksen sisältö on lähes yksi yhteen netissä kiertävän huuhaa artikelin kanssa. Lue lisää aiheesta aiemmasta kookosöljyaiheisesta blogi-kirjoituksesta.

Jos haluat karpata, tämän kirjan esittämä tapa on mielestäni hyvä. Suosittelen kirjan periaatteita, mutta perusteluihin suhtaudun hieman varauksin.

Gary Taubes - Good Calories, BAD CALORIES

Odotukset olivat korkealla, kun aloin lukea Gary Taubes:n kirjaa Good Calories, Bad Calories. Olihan jo etukäteen julistettu, että Taubes esittää aukottomat tieteelliset todisteet VHH ruokavalion paremmuudesta. Kirjan takakannessa (kirjailija?) Richard Rhodes kirjoittaa, että jos Taubes olisi tiedemies eikä journalisti, hän ansaitsisi ja saisi Nobelin lääketieteen palkinnon! Kirja osoittautui kuitenkin enemmän kokoelmaksi filosofisia pohdintoja ja tarinoita ravitsemustieteen ja muustakin historiasta, kuin tieteelliseksi näytöksi oikein yhtään mistään.

Kirjan lähdeluettelo sisältää varmaan yli tuhat viitettä, mutta keskeisissä kohdissa Taubes lainaa useimmiten aikakauslehdissä tai sanomalehdissä (Washington Post, New York Times, Vogue, Times Herald, Wall Street Journal, Chicago Tribune jne.) olleita haastatteluita. Lisäksi Taubes suosii todella vanhoja (1900-luvun alkupuolen) tutkimuksia ja usein vielä eläinkokeita. Uusista ihmistutkimuksista ei olisi ollut pulaa. Kaikki tämä edellä mainittu tekee kirjan lukijalle haastavaksi perehtyä kirjan lähdemateriaaliin. 

Kirjan keskeisimmät väitteet ovat: 1) energiansaannilla ei ole väliä (lihavuudessa), jos makroravinnejakauma on oikea 2) insuliini ja vain insuliini lihottaa ja aiheuttaa nälän tunteen 3) liikunta ei auta laihduttamisessa tai painonhallinnassa 4) vain hiilihydraateilla on merkitystä diabeteksen kehittymisessä tai hoidosssa. 

Taubesin pohdinta johtaa väistämättä siihen ajatukseen, että rasvakudoksen vähentäminen ei olisi mahdollista, jos ruokavaliossa on hiilihydraatteja. Tämä on niin tutkimuksen kuin käytännönkin näkökulmastakin perätön väite. Myös runsaasti ns. nopeita hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion avulla voi laihtua. Toki nopeilla hiilihydraateilla ja erityisesti hedelmäsokerilla on terveydelle epäedullisia vaikutuksia; esimerkiksi maksan rasvoittuminen.

Insuliinin kohdalla Taubes yksinkertaistaa asioita. Kuten LCHF-kirjan kohdalla todettiin monet muutkin hormonit säätelevät ruokahalua. Näitä ei Taubesin kirjassa mainita lainkaan. Terveillä henkilöillä myös glukoneogeneesi aiheuttaa insuliinivasteen, kuten tekee myös rasva ja proteiinikin. Insuliinin demonisoiminen on tyypillistä populaarissä ravitsemuskirjallisuudessa.

Kolmannessa kohdassa olen osin samaa mieltä Taubesin kanssa. Liikunta ei ole suinkaan välttämätöntä onnistuneessa painonpudotuksessa. Tässä Taubes on tosin hieman epäjohdonmukainen. Liikunta ei ainakaan missään tapauksessa nosta insuliinitasoja, vaan päinvastoin. Toisaalta liikunnan kaloreita kuluttava vaikutus sotii Taubesin ajatusta vastaan, ettei kalori ole kalori. Taubes ei myöskään erottele mitenkään laihduttamista painonhallinnasta. Liikunnan on todettu tukevan onnistunutta painonhallintaa. Haastatteluiden mukaan Taubes itse harrastaa muuten runsaasti liikunta, pitkä iän toivossa kuulemma.

Aikuistyypin diabeteksen suhteen Taubesin ohjeet hiilihydraattien välttämisestä voivat olla ihan kohdallaan, vaikka myös kalorirajoituksella on saatu hyviä tuloksia aikaiseksi. Myös lihastyötä korostava liikunta on diabeteksen kohdalla tehokas työkalu.

Taubesin mukaan ylimääräiset kalorit eivät lihota, kuten ne eivät saa lastakaan kasvamaan pidemmäksi, ja energian kulutuksen lisääminen ei johda painon putoamiseen vaan nälän tunteen kasvamiseen. Tosiasiassa energiansaannin rajoittaminen  tai energiankulutuksen lisääminen voivat johtaa pituuskasvun hidastumiseen tai pysähtymiseen kuten nuorten rajusti harjoittelevien urheilijoiden kohdalla usein nähdään. Myös nuorempien sukupolvien keskimääräinen pituuden kasvaminen selittyy osin lisääntyneellä energiansaannila.

Taubesin pohdiskelu inuitien terveydestä ja VHH-ruokavaliosta johdatti minut mielenkiintoisen tutkimuksen äärelle. Tämä on hieman Taubesin kirjaa tuoreempi, vuonna 2008 julkaistu.

Koko tutkimus löytyy täältä.

Gary Taubes on erinomainen kirjoittaja ja ravitsemustieteen historiasta kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti tutustua tähän kirjaan.

Pohdintaa

Monet ketogeenisen tai vähähiilihydraattisen ruokavalion hyväksi luetut edut toteutuvat myös vähäkalorisella ruokavaliolla.  Painonpudotus tai diabeteksen hoito onnistuu myös ilman hiilihydraattirajoitusta. Tuoreessa tutkimuksessa koehenkilöt onnistuivat pääsemään eroon aikuistyypin diabeteksestä tiukan kaksi kuukautta jatkuneen kalorirajoituksen avulla. Tutkijat spekuloivat onko tässä syy mahan ohitusleikkauksiin liittyvään diabeteksen oireiden vähenemiseen. Leikkaushan johtaa radikaaliin kalorirajoitukseen.

Toisessa tutkimuksessa paino putosi yhtä tehokkaasti niin ketogeenisella (hiilihydraatteja 5% energiasta) ruokavaliolla kuin lievällä hiilihydraattirajoituksella (hiilihydraatteja 40% energiasta). Myöskään insuliinivasteessa ei ollut ryhmien välillä eroa.

Pitemmisssä tutkimuksissa VHH ja kalorien rajoittaminen ovat yhtä hyviä tapoja laihtua. Lopulta kysymykseksi jää: kummalla tavalla tulos jää pysyvämmäksi?

Jos VHH-ruokavaliota aletaan käyttämään virallisena hoitona, olisi mielestäni ensiarvoisen tärkeää määrittää sopiva hiilihydraattitaso. Erittäin vähän hiilihydraatteja sisältävä ketogeeninen ruokavalio voi olla myös haitallinen. Tunnettujen oireiden luettelo on pitkä:

 Taulukko löytyy koko jutun kera täältä.

Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että pidän VHH-ruokavaliota tehokkaana tapana hallita erityisesti matalaa rasvaprosenttia esimerkiksi fitness- tai painoluokkaurheilussa. Terveyden suhteen en kuitenkaan ole niin varma hyödyistä. Oman kokemukseni mukaan ihmisten on vaikea noudattaa tiukkaa ja rajoittavaa ruokavaliota kovin pitkään. Niille joille tämä on helppoa ja joiden terveysindikaattorit (rasva-arvot, sokerit ym.) kehittyvät suotuisaan suuntaa, en kuitenkaan näe mitään estettä jatkaa valitsemallaan tiellä.

Terveyssatama goes Innopoli !

Terveyssatama siirtyy Innopoliin Otaniemeen uusiin toimitiloihin kesän lopulla. Uudet toimitilat mahdollistavat vastaanoton ja liikuntaohjauksen pitämisen saman katon alla. Muutosta tiedotetaan myöhemmin lisää.

Jookos kookos? Ei välttämättä.

Tuttavani kyseli kookosöljyn terveysvaikutuksista. Verkossa (kookosravinto.com) öljyä kehutaan kuulemma maasta taivaisiin ja tiskin alta öljyä saa jopa alle kymmenen euroa litra (2006 kookosöljy maksoi raaka-ainemarkkinoilla 536$/tonni)! Lupasin katsoa asiaa.

Kookosöljy pähkinänkuoressa

Kookosöljyä saadaan kookospähkinän kuoriosasta eli koprasta. Kookosöljy muodostuu suurimmaksi osaksi tyydyttyneistä rasvahapoista, erityisesti keskipitkäketjuisista rasvahapoista. MCT-öljy (medium chain triglyserides) valmistetaan usein kookosöljystä.

Keskipitkiä rasvahappoja käytetään letku- ja täydennysravintovalmisteissa mm. potilaille, joiden rasvojen imeytyminen on häiriintynyt. MCT-öljyn rasvahappojen imeytyminen ei vaadi sappihappoja tai haiman lipaasia.

Kookosöljy ei juurikaan sisällä välttämättömiä rasvahappoja ja on siksi huono ravitsemussisällöltään. Ainoaksi rasvan lähteeksi kookosöljy ei riitä. Hyvin lämpöä sietävänä kookosöljyä käytetään runsaasti elintarviketeollisuudessa. Teollisuudessa käytetty kookosrasva on usein hydrogenoitua ja mahdollisesti sisältää sydänterveydelle haitallisia trans-rasvoja.

Kylmäpuristus, jonka tehtävänä on tyydyttymättömien rasvahappojen rakenteen säilyttäminen, on hyödytöntä kookosöljyn kohdalla, koska se ei juurikaan sisällä tyydyttymättömiä rasvahappoja. Kylmäpuristus on siis enemmänkin myyntiä edistävää mainospuhetta.

Kookosöljyä markkinoitaessa esitetään usein hurjia terveysväittämiä. Yhdysvalloissa näitä väittämiä käyttävät tahot ovat joutuneet maksamaan huomattavia summia rahaa uhkasakkojen muodossa.

Kookosöljyn väitetyt vaikutukset terveyteen

kookosravinto.com -sivuston terveysväittämiä:

"Suojaa viruksia vastaan, jotka aiheuttavat mononukleoosia, influenssaa, hepatitis C:tä, tuhkarokkoa, herpestä ja muita sairauksia"


"Suojaa bakteereja vastaan, jotka aiheuttavat keuhkokuumetta, korvasärkyä, kurkkutulehduksia, hammasmätää, ruokamyrkytyksiä, virtsatietulehduksia, aivokalvontulehdusta, tippuria ja tusinoittain muita sairauksia"


"Suojaa sieniä ja hiivoja vastaan, jotka aiheuttavat candida-tulehdusta, savipuolta, sammastautia, vaippaihottumaa ja muita tulehduksia"


"Karkottaa tai tappaa lapamatoja, täitä ja muita loiseläimiä"


"Vähentää haimatulehdukseen liittyviä oireita"


"Helpottaa oireita, jotka liittyvät Crohnin tautiin, haavaiseen paksusuolen tulehdukseen ja vatsahaavaan",


"Tukee ja auttaa immuunijärjestelmän toimintaa",


"Sillä ei ole vahingollisia sivuvaikutuksia".

 Kaikissa edellä mainituissa kohdissa viitataan teokseen: Kabara, J.J. 1978. The Pharmacological Effects of Lipids. Champaign , IL : The American Oil Chemist's Society.

Kirja sisältää paljon tutkimustietoa rasvoista; esim. saippua (rasvahapon natriumsuola) ja suopa (rasvahapon kaliumsuola) ovat hyviä tappamaan mikrobeja. Yllättävää! En lukenut netissä olevaa kirjaversiota kannesta kanteen, mutta kookosöljyä ei taideta mainita. Teveysväittämissä ei toisaalta eritellä, mitkä ovat kookosöljyn ja mitkä MCT-öljyn vaikutuksia. Kirjassa käsiteltävät tutkimukset ovat muita kuin ihmiskokeita, mm. viruksia on tutkittu bakteeri-malleilla. Näistä tutkimuksista on todella pitkä matka edellä mainittuihin väittämiin kookosöljyn terveyshyödyistä ihmisellä. Luulisi, että yli 30 vuodessa olisi ehtinyt kertyä vakuuttavaa näyttöä edellä mainituista asioista.

In vitro -kokeissa joidenkin keskipitkien rasvahappojen, erityisesti lauriinihapon, on havaittu tuhoavan heliko-bakteeria. Lauriinihappo on kuitenkin tavallinen rasvahappo myös esim. maitotuotteissa.

Wikipedian mukaan kookosöljystä voidaan valmistaa tehokas hyönteiskarkote tropiikissa esiintyvää hiekkakirppua vastaan.

"Antaa lisäenergiaa ja kestävyyttä". Viitteenä vanha Runner's World -lehden artikkeli, mitä en onnistunut löytämään. Pubmed kuitenkin tietää kertoa, että MCT-öljy ei paranna akuutisti eikä pitkälläkään aikavälillä suorituskykyä.

"Tehostaa insuliinin erittymistä ja veren glukoosin hyväksikäyttöä". Tässä kohdassa viitataan eläinkokeeseen, jossa keskipitkät rasvahapot lisäävät insuliinin eritystä haimasta suonensisäisesti annettuna. Jos tämä pitää paikkansa, herää myös kysymys; miksi VHH-ruokavaliota noudattava ja insuliinia välttävä yhteisö rummuttaa kookosöljyn puolesta? Lue tuoreet insuliinivastetta sivuavat blogi-kirjoitukset: pronutritionist.net ja jussiriekki.fi.

"Parantaa kalsiumin ja magnesiumin imeytymistä, auttaa luiden ja hampaiden vahvistumista". Viitteessä keskosilla, jotka saivat MCT-öljyä kalsium ja magnesium imeytyivät paremmin. Hassua on, että kontrolliryhmää, joilla imeytyminen oli huonompaa, ruokittiin kookosöljyllä! Keskoset, joiden ruoansulatuselimistö ei vielä ole täysin kehittynyt, hyötyvät MCT-öljyn imeytymisominaisuuksista. Vaikutus ei todennäköisesti siirry kookosöljyä nauttiviin terveisiin aikuisiin.

"Vähentää kroonisia tulehduksia". Viitteenä eläinkoe, jossa kookosöljyä saaneella populaatiolla hiiriä oli plasmassa enemmän interleukiini 10:tä, anti-inflamatorista sytokiiniä. Kookosöljyssä ei ole juurikaan tulehdustilaa edesauttavia n-6 ryhmän rasvahappoja, mikä selittää tulosta. Tämä on yksi syy miksi tehostetussa ravitsemushoidossa suositaan keskipitkäketjuisia rasvahappoja. Tästä aiheesta olisi mielenkiintoista nähdä ihmiskokeiden tuloksia.

"Auttaa suojelemaan elimistöä mm. rintasyövältä ja paksunsuolen syövältä". Eläinkokeissa kookosöljy ja MCT-öljy ovat hillinneet kasvainten kasvua. Usein näkee viitattavan myös siihen, että syöpäpotilaiden ruokavaliossa on käytetty MCT-öljyä. Syynä on kuitenkin pyrkimys ketogeeniseen tilaan, missä myös syöpäsolujen kasvu häiriintyy.

"On sydämelle terveellinen; ei kohota veren kolesterolia eikä paakkuuntumistaipumusta"

"Auttaa estämään sydäntauteja, verisuonten kovettumista ja halvauksia"

Kookosravinto.com käyttää viitteinä taas eläinkokeita. Myös joitain mielenkiintoisia tutkimuksia ihmisillä on tehty (Han ym. 2007 ja Assuncao ym. 2009). Näistäkin on vielä todella pitkä matka väittämään "Auttaa estämään sydäntauteja"


"Toimii suojaavana antioksidanttina" Tämä väite on varmasti totta. Toiset rasvahapot ovat antioksidanttisempia kuin toiset. Näitä rasvahappoja on myös muissakin ruoka-aineissa kuin kookosöljyssä.

"Auttaa helpottamaan kroonisen väsymyksen oireita" Tähän ei löydy mitään tieteellistä viitettä.

"Vähentää epilepsiakohtauksia" Epilepsian hoidossa on saatu tuloksia ketogeenisella ruokavaliolla. Tällaisen ruokavalion osana voi olla MCT-öljy.

"Antaa suojaa munuaissairauksia ja virtsarakon tulehduksia vastaan" Myristiinihappo näyttäisi suojaavan rottien munuaisia. Virtsarakkoon ei tässä viitteenä olleessa tutkimuksessa viitata.

"Suojaa maksaa" Viitteessä palmuöljy auttoi korjaamaan rotilla alkoholin aiheuttamia vaurioita verrattuna kalaöljyyn. Rotta on eri asia kuin ihminen ja palmuöljykään ei ole kookosöljy. Toisessa viitteessä kookosöljy hidasti rotilla alkoholin metaboliaa maksassa verrattuna maissiöljyyn. Maksan alkoholientsyymien aktiivisuudessa ei ollut eroa.

"Sisältää vähemmän kaloreja kuin muut rasvat"  Ei tieteellistä viitettä. Tuskin pitää paikkaansa, onhan muissakin rasvoissa samoja rasvahappoja.

"Tehostaa kilpirauhasen toimintaa" ja "Auttaa liikapainon pudotuksessa kiihdyttämällä aineenvaihduntaa" Viitteenä taas tutkimus vuodelta 1982, missä tutkittiin MCT-öljyn vaikutusta rottiin. Uudemmassa usein viitatussa ihmistutkimuksessa (St-Onge ym. 2008), MCT-öljy osana laihdutusruokavaliota oli tehokkaampi oliiviöljyyn verrattuna. MCT-ryhmällä paino ja rasvamassa pieneni enemmän, mutta oliiviöljyryhmässä rasvattoman massan määrä kasvoi! Tämä herättää kysymyksiä koehenkilöiden todellisesta energian saannista ym. tuloksiin vaikkuttavista tekijöistä. Tukimuksen keskeyttäneiden määrä oli suuri ja koehenkilöiden määrä jäi pieneksi(n=31).

"Elimistö käyttää sen energianmuodostukseen eikä varastoi sitä, kuten muita ruokarasvoja" ja "Auttaa estämään lihavuutta ja ylipaino-ongelmia" Taas on kyse MCT-öljystä ja rotista, joilla rasvaa tosiaan varastoituu vähemmän. Alipainoisilla ihmisillä MCT-öljyä käytetään painon nostamiseen. 80- ja 90-lukujen vaihteessa kehonrakentajat käyttivät MCT-öljyä rasvattomaan painon lisäykseen, mutta sen käyttö loppui pian, kun toivottuja tuloksia ei tullut. Toisinsanoen runsas öljyn käyttö lihotti.

"Pehmentää ihoa ja helpottaa kuivumista ja hilseilyä" Viitteenä kirja: The Healing Miracles of Coconut Oil. Käytetäänkö öljyä ulkoisesti vai sisäisesti?

"Kuumennettaessa normaaliin paistolämpötilaan ei muodosta vahingollisia yhdisteitä, kuten muut kasvirasvat tekevät" Kookosöljy sopii hyvin paistamiseen. Lue lisää rasvoista ja kuumentamisesta.

Kookosvesi

Myös kookosveden kohdalla esitetään hurjia terveysväittämiä esim. ruohonjuuri.fi kertoo seuraavaa:

"Verestämme 55% on veriplasmaa ja 45% hemoglobiinia. Saatoit tietääkin jo entuudestaan, että klorofylli eli lehtivihreä on rakenteeltaan käytännössä identtinen hemoglobiinimme kanssa (klorofyllissä keskusatomina on magnesium, kun taas hemoglobiinissa se on rauta). Hmm..

Jos valmistamme juoman josta 55% on nuoren kookoksen vettä ja 45% lehtivihreää (esimerkiksi vehnänorasmehua), saamme käytännössä täydellisen veritransmutaattorin (olipas sana!)."

Mutta ei mennä tässä sen enempää kookosveden ihmeelliseen maailmaan.

Jookos kookos?

Kookosöljystä on tullut osa superfood-hypeä. Myös VHH-ruokavalion suosion nousu on tehnyt kookosöljystä suositumpaa kuin koskaan.

Usein kuulee vedottavan siihen, että alkuperäiskansat, jotka käyttävät paljon kookosöljyä ovat länsimaalaisia terveempiä. Tämä väite pitää varmasti paikkansa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että heidän perinteinen ruokavalionsa sisältää myös runsaasti kalaa ja kasviksia.

Netin ja kirjallisuuden tonkiminen kookosöljyn tiimoilta on saanut minut uskomaan, että kookosöljy on sittenkin aika neutraali rasva terveyden kannalta. Se sopii kohtuudella käytettynä ruokavalioon, mikä sisältää myös välttämättömien rasvahappojen lähteitä kuten oliivi- tai rypsiöljyä. Paistamiseen kookosöljy on hyvä, mutta aika hintava vaihtoehto.

Martti jätä se "mustan marketin" kookosöljy ostamatta ;)

Terveyssatama tutustui Medical Techin tuotteisiin

Fitmate

Hyvinvointialan yritys Medical Tech piti kattavan demonstraation tuotteistaan toimitiloissaan Espoossa. Italialaisen Cosmedin valmistaman Fitmate-hengityskaasuanalysaattorin avulla voidaan mitata luotettavasti energiankulutus levossa. Mittaus kestää hieman yli 10 minuuttia. Laite soveltuu hyvin ravitsemusterapeutin vastaanotolle, kun halutaan tietää asiakkaan perusaineenvaihdunnan taso. Alla Fitmate-laitteeseen liittyvä NBC-kanavalla ollut juttu.

Biacorpus® RX4000

 Toinen esitelty laite oli bioimpedanssi-menetelmään perustuva Biacorpus® RX4000-kehonkoostumusmittari. Sähkönjohtavuuteen perustuvan mittauksen antamien arvojen perusteella saadaan selvitettyä asiakkaan ravitsemustila, kehonkoostumus ja lihastasapaino. Itse mittaus oli nopea, mutta raajoihin sijoitettavien mittauselektrodien kiinnittämiseen meni hetki aikaa. Laitteen antamat raportit ovat todella monipuolisia. Kehonkoostumusmittari soveltuu niin liikuntakeskukseen rasvaprosentin mittaukseen, kuin kliiniseen työhön ravitsemustilan arviontiin.

CURVE-juoksumatto

Mittalaitteiden lisäksi Medical Tech tuo maahan liikuntavälineitä. Mielenkiintoisia olivat Woodway -yrityksen lamelliteknologiaan perustuvat juoksumatot. Näistä erityisen kiinnostava oli moottoroimaton ja hiljainen Yhdysvalloissa valmistettu CURVE-matto. Markkinointimateriaalin mukaan matto kuluttaa enemmän kaloreita kuin moottoroitu matto, muttei lainkaan sähköä. Vastaavia tuotteita ei ilmeisesti markkinoilla ole. Vakuuttavan oloinen tuote, josta on alla promo-video.

Dr. Wolff selkälaite

Kuntosalilaitepuolella edustettuna oli Saksalainen Dr. Wolff Sport & Prevention harjoittelulaitteet.  Laitteisiin on saatavilla asiakasta henkilökohtaisesti opastavaa tekniikkaa. Pintapuolisen arvion perusteella nämä edulliset ja näyttävät laitteet sopivat erityisen hyvin terveysliikuntaan. Kiitos Medical Techin Erikille kattavasta ja mielenkiintoisesta esittelystä!

Erik ja Medical Techin showroom

Robert dos Remedios - Men's Health Power Training

Kuva: rodaleinc.com

Yhdysvaltalaisen Cougar-yliopistojoukkueen voimavalmentaja Robert dos Remedios on kirjoittanut kirjan: Men's Health Power Training: Build Bigger, Stronger Muscles with through Performance-based Conditioning. Vuonna 2007 Rodale-kustantamon julkaisema kirja keskittyy funktionaaliseen harjoitteluun. Kirjan kohderyhmään kuuluvat amerikkalaisen jalkapallon pelaajat, mutta se sopii kaikille urheilijoille, jotka haluavat kehittää nopeusvoima-ominaisuuksiaan. Kirja on julkaistu Rodale:n Men's Health brändin alla.

Kirjan kannen ja koko nimen perusteella voisi luulla, että kirjalla on jotain tekemistä lihasmassan kasvattamisen kanssa. Näin ei suinkaan ole, vaikka tällainenkin ohjelma kirjasta löytyy. Valmentaja dos Remedio painottaa, että 70-luvun tyylinen harjoittelu jaetulla treeniohjelmalla on vanhanaikaista. Suurin osa ammattilaisuuteen tähtäävistä urheilijoista hyötyy eniten juuri nopeusvoima-ominaisuuksien kehittämisestä. Eristävien harjoitteiden tekemisestä voi olla näille ominaisuuksille jopa haittaa. Vaikka kyse on funktionaalisesta harjoittelusta ei kirjassa esitellä kuitenkaan yhtään kahvakuulaliikettä, vaan tärkein käytettävä työkalu on levytanko.

Teos sisältää todella runsaasti hyvin tehtyjä liikekuvauksia monine variaatioineen. Perusohjelmat on nimetty seuraavasti: "total fitness training", "hypertrophy training" ja "strength training". Ohjelmat poikkeavat toisistaan harjoittelun volyymin ja intensiteetin osalta. Myös ns. räjähtävät ominaisuudet on huomioitu yhdessä ohjelmassa. Ravitsemusohjeet ovat kirjassa asiallisia ja käytännön läheisiä.

Kirjan suurin ongelma on melko vaativat liikkeet. Esimerkiksi painonnostosta tuttu tempaus tai yhden jalan romanialainen maastanosto on parempi opetella tekemään pätevän ohjaajan seurassa kuin vain kirjan ohjeita ja kuvia seuraten. Loukkaantumisriski väärin tehdyn liikkeen seurauksena on todella suuri.

Suosittelen kirjaa tosissaan urheileville ja heidän valmentajilleen. Luultavasti esimerkiksi jääkiekkoilijat todella hyötyisivät kirjan ohjeista. Amerikkalainen jalkapallo on kuitenkin pieni laji Suomessa. Aloittelijoiden ja terveysliikuntaan panostavin kannattaa jättää tämä kirja väliin.

Valmentajan työmaa:

Terveyssatama Sydänmessuilla

Ensimmäinen vierailija messuosastolla

Innokkaimmat ennen ovien aukeamista

 Terveyssatama osallistui omalla osastolla lauantaina 19.3. Espoon Sydänyhdistyksen järjestämille Sydänmessuille Espoon Kulttuurikeskuksessa Tapiolassa. Tapahtuman suosiosta kertoo se, että rakennuksen ulkopuolelle oli kerääntynyt sankoin joukoin ihmisiä odottamaan jo puoli tuntia ennen ovien aukeamista. Muita näytteille asettajia oli myös runsaasti paikalla. Liikuntapalveluiden edustajia oli kiitettävästi, huomattavasti enemmän kuin edellisellä kerralla vuonna 2009. Korkeatasoista ravitsemusohjauspalvelua ei sen sijaan kukaan muu messuilla tarjonnut.

Yhdistyksen jäsenille jaettava messukassi oli suosittu

Professori Mustajoella oli painavaa asiaa

Messujen asiantuntijaluennot olivat todella suosittuja. Professori Pertti Mustajoen luento aiheutti suoranaista tungosta ja viimeinen dos. Markku Mäkijärven luento jouduttiin siirtämään alkuperäisestä paikasta suurempaan saliin. Terveyssatama kävi kuuntelemassa ravitsemusterapeutti Eija Orreveteläisen rasvaluentoa ja proviisori Anne Calanderin esitystä lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Myös messuilla tehdyt kolesteroli- ja verenpainemittaukset vaikuttivat erityisen suosituilta.

 

Luennot olivat suosittuja

Kuhinaa messuosastolla

Terveyssataman osastolla riitti kiinnostuneita ihmisiä välillä jonoksi asti. Aika ajoin neljä kättä oli liian vähän, kun kaikille halukkaille jaettiin kilpailukuponkeja. Terveyssataman kilpailuun jätettiin satoja vastauskuponkeja. Kiitokset kaikille osallistuneille! Pääpalkintona olleet Terveysohjelma-paketit arvotaan lähiaikoina. Kaikille voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Messut ovat jo tässä vaiheessa poikineet kiinnostuneiden yhteydenottoja. Paras tapa kysyä lisätietoja on ottaa yhteyttä yhteydenotto-lomakkeen tai sähköpostin kautta: info@terveyssatama.fi

Kiitos vielä Espoon Sydänyhdistykselle hienosti sujuneista järjestelyistä.

 

Jan ja yhdistyksen toiminnanjohtaja Annukka Siro