Voiko liiasta D-vitamiinista olla haittaa?

Suomessa liian alhainen D-vitamiinin saanti voi olla ongelma erityisesti pimeiden talvikuukausien aikana, kun D-vitamiinia ei muodostu iholla. Alhaisen D-vitamiinin saannin tiedetään liittyvän ainakin luuston terveyteen, sääteleehän se luustolle tärkeän kalsiumin aineenvaihduntaa. Väestötutkimuksissa alhaiseen saantiin on liittynyt myös lisääntynyt syöpien sekä sydän- ja verisuonitautien riski. Itä-Suomen yliopistossa ollaankin käynistämässä aiheeseen liittyvää laajaa D-vitamiinitutkimusta.

Kuva: http://www.uef.fi

On selvä, että liian vähäisestä d-vitamiinin saannista on haittaa. Esimerkiksi luuston suhteen ongelmat näyttävät lisääntyvät kun seerumin D-vitamiini-pitoisuus [25(OH)D] on noin tason 30-40 nmol/l alapuolella (Bischoff-Ferrari ym. 2006). Tämä taso saavutetaan nykyisiä suosituksia noudattamalla.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan voimassa oleva suositus D-vitamiinivalmisteiden käytöstä:

Kannattaa huomioida, että vitamiinivamisteiden käyttösuositus ei ole sama asia kuin vitamiinin saantisuositus. Turvallisen päiväkäytön ylärajat ovat lapsilla 25 µg/vrk ja aikuisilla 50 µg/vrk. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) määrittämä turvalisen käytön yläraja on 100µ/vrk. 

Onko turvarajoja suurempien määrien käyttäminen turvallista? Akuutteja myrkytysoireita ei tule vielä 250 µg päivittäisillä annoksilla. Mutta entä pitkäaikaisvaikutukset? Tanskalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa katsottiin kuolleisuuden ja veren D-vitamiinipitoisuutta. Matalin kuolleisuusriski oli henkilöillä joiden veren 25(OH)D-pitoisuus oli 50-60 nmol/l. Mielenkiintoista oli se, että riski kasvoi 42% kun d-vitamiinipitoisuus kasvoi 50 nanomoolista 140 nanomooliin. tällaisesta havaintotutkimuksesta ei voi vetää kuitenkaan suoria syy-yhteyksiä. Tanskassa ei kuitenkaan olla huhujen mukaan innokkaita nostamaan aikuisten D-vitamiinin saantisuositusta 7,5 µg:sta 10 µg:an, liittyen tuleviin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin.

Kuva: http://news.ku.dk

Toinen D-vitamiiniin liittyvä huolenaihe on haimasyöpäriski. Suomalaisesta aineistosta tehty tutkimus osoitti, että tupakoivilla miehillä suurimmat D-vitamiinipitoisuudet (yli 65,5 nmol/l) omaavilla oli 3-kertainen riski saada haimasyöpä verrattuna pienimmän D-vitamiinitason (alle 32 nmo/l) omaaviin (Stolzenberg-Solomon ym. 2006).

Samanlainen tutkimus tehtiin amerikkalaisella aineistolla, mutta nyt yhteyttä ei ollut, paitsi henkilöillä jotka asuivat pohjoisimmilla leveyspiireillä (Stolzenberg-Solomon ym. 2009).

Kolmanneksi tehtiin tutkimus (Stolzenberg-Solomon ym. 2010), jossa yhdistettiin monta eri ainestoa yhdeksi laajaksi ainestoksi, jossa oli sekä miehiä että naisia, tupakoitsijoita, ei-tupakoitsijoita jne. Riski sairastua haimasyöpään oli 2-kertainen ryhmässä, jonka henkilöiden veren D-vitamiinipitoisuus oli yli 100 nmol/l, verrattuna ryhmään jossa pitoisuus oli 50-75 nmol/l. Alla tutkimuksen ääripäiden vetosuhteet (odds ration).

Stolzenberg-Solomon R ym. Circulating 25-hydroxyvitamin D and risk of pancreatic cancer: Cohort Consortium Vitamin D Pooling Project of Rarer Cancers. Am J Epidemiol. 2010 July 1; 172(1): 81–93.

Myös suuren D-vitamiinin saannin ja ateroskleroosin yhteyttä on pohdittu. Liian suuri D-vitamiinin saanti johta hyperkalsemiaan, eli kohonneeseen veren kalsiumpitoisuuteen, joka puolestaan on liitetty lisääntyneeseen valtimoiden kalkkeutumiseen (Norman ja Powell 2004).

Ravitsemustieteellisestä näkökulmasta tuntuu järkevimmältä kulkea kultaista keskitietä D-vitamiiininkin suhteen. Kannattaa noudattaa D-vitaminiilisäsuosituksia ja huolehtia siitä, että syö riittävän monipuolisesti. Ruokavalion on hyvä sisältää kalaa 2-3 kolme kertaa viikossa. D-vitamiinilla täydennettyjä maitotuotteita ja levitteitä kannattaa nauttia säännöllisesti. On hyvä muistaa, että D-vitamiini varastoituu rasvaliukoisena, eikä sitä tarvitse saada ruoasta päivittäin suositeltua määrää. Kokonaismäärä pitemmällä aikavälillä ratkaisee.