Doug McGuff ja John Little - Body by Science

Vuosi 2010 lähenee loppuaan. Kuluvan vuoden kohokohta treenikirjarintamalla oli lääkäri Doug McGuff:n ja kirjailija John Little:n kirjoittama viime vuonna julkaistu kirja: Body by Science. Kirjan ohjelman taustalla on edesmenneen Mike Mentzerin tunnetuksi tekemä heavy duty -niminen korkea intensiivinen harjoitusmenetelmä (HIT). Varsinainen suuri hahmo niin tämän kirjan kuin Mentzerinkin menetelmän takana on Arthur Jones, joka on erityisen tunnettu ns. Colorado Experiment:stä ja Nautilus-epäkeskoharjoituslaitteiden kehittäjänä. Jo 70-luvulla kehitetty HIT-menetelmä on aivan viime vuosina saanut tukea tieteellisestä tutkimuksesta. Kirjassa esitelläänkin Burgomaster ym.(2005) ja Gibala ym.(2006) tekemät Suomessakin laajasti mediahuomiota saaneet tutkimukset, joissa osoitetaan kiistatta intensiivisen harjoittelun edut perinteisempään volyymiharjoitteluun nähden. Tämän perinpohjaisen kirjan alusssa määritellään yllättäen ei niin itsestään selvät termit: health, fitness ja exercise. Kirjassa pohditaan lisäksi melko syvällisesti aineenvaihdunnan biokemiaa ja genetiikan merkitystä harjoittelussa. Kirjassa  Kenneth Cooper (Aerobics 1968) esitetään vääränä profeettana.

Kirja sisältää täydellisen HIT-ohjelman liikekuvauksineen. Ensisijalla ovat harjoituskoneilla tehtävät liikkeet Arthur Jonesin hengessä. Muita esiteltyjä harjoitusprotokollia ovat John Little:n Max Contraction ja Ken Hutchins:n Super Slow. Oma huomioni on, että näillä menetelmillä ei ole takanaan mitään suurta tieteellistä näyttöä. Kirjan sisältämän ohjelman luvataan alentavan kolesterolia, kiihdyttävän aineenvaihduntaa, parantavan sydänterveyttä, liikkuvuutta, insuliiniherkkyyttä, luun tiheyttä, vähentävän rasvakudosta sekä helpottavan nivel- ja selkävaivoja. Kovia väittämiä, mutta toisaalta liikunnalla todella on vaikutusta näihin kaikkiin tekijöihin.HIT-harjoittelun suurena etuna pidän sen pienestä harjoittelufrekvenssistä johtuvaa vähäistä kokonaiskuormitusta. Kerran viikossa tapahtuva harjoittelu ei helposti johda rasitusvammoihin. Harjoituskoneiden suosiminen sopii puolestaan hyvin aloittelijoille ja varttuneemmille harjoittelijoille.

Kirja on inspiroiva, erittäin hyvin koostettu ja kirjoitettu. Se sisältää sopivassa suhteessa tiedettä, käytännön elämästä otettuja esimerkkejä ja harjoitusfilosofisia pohdintoja. Mitään suuria silmään osuvia asiavirheitä ei kirjasta löydy. Tosin kaikkia väitteitä ei voi pitää tieteellisesti veden pitävästi todistettuina. Kirjan sisältö poikkeaa liikuntatieteen valtavirrasta, ja ravitsemustieteilijänä on vaikea ottaa kantaa kumpi on oikeassa. Ravitsemukseen kirjassa ei juuri puututa, vaikka todellisuudessa se on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin harjoittelu, ainakin näkyvien tulosten kannalta. Terveyssatama suosittelee kirjaa kaikille harjoittelusta kiinnostuneille. Erityisesti se sopii niille jotka viettävät aikaansa lenkkipolulla tai salilla enemmän kuin pari tuntia viikossa.

Alla olevasta linkistä löytyy mm. mielenkiintoisia videoklippejä HIT-harjoittelusta.

bodybyscience.net

Michael Pollan - Oikean ruoan puolesta

Atena Kustannuksen 2009 julkaisema Oikean ruoan puolesta (In defense of food: an eater’s manifesto, 2008) on toimttaja ja journalismin professori Michael Pollanin filosofinen teos ravitsemuksesta ja ruoasta. Pollan lyttää kirjassaan ravitsemustieteen tutkimuksen, yksittäisten ravintoaineiden merkityksen, ravitsemussuositukset, erilaiset modernit ruokavaliot, länsimaisen syömiskulttuurin jne. Suurin syyllinen kirjassa on elintarviketeollisuus, jonka tuotteet ovat ravintoköyhiä. Esimerkkinä epäterveellisestä elintarviketollisuuden luomasta tuotteesta Pollan käyttää margariinia. Hiukan epäloogisesti juusto ja leipä sen sijaan saavat Pollanilta terveellisen peruselintarvikkeen statuksen. Pollanin mielenkiintoisin huomio on ravitsemukseen liittyvä dualismi: kova rasva vastaan pehmeä rasva, sokeri vastaan kuitu, vähärasvainen ruokavalio vastaan vähähiilihydraattinen ruokavalio jne. Aina jokin tekijä on paha ja toinen pelastaja. Viimeisin pelastaja taitaa olla D-vitamiini. Myös suositut ravintogurut kuten Pollanin kollega tiedetoimittaja Gary Taubes saavat osansa kritiikistä. Pollanin analyysit ravitsemustieteen tutkimusmenetelmistä ja niiden haastavuudesta ovat mielenkiintoisia, ja niistä voi pitkälti olla samaa mieltä.

Länsimaalaisen (lähinnä amerikkalaisen) ruokavalion tilalle Pollan tarjoaa perinteisiä ruokavalioita, kuten esim. aboriginaalien metsästykseen ja keräilyyn perustuvan ruokavalion (paleo ruokavalio). Pollan on kyllä oikeassa kyseisen ruokavalion terveellisyydestä, mutta en usko että seitsemän miljardia ihmistä kykenee hankimaan ravintoaan tällä tavoin. Tuskin se on mahdollista edes länsimaalaisille ihmisille. Toki oppia voidaan ottaa liha- ja kasvispohjaisesta dieetistä. Pollanin aboriginaali-esimerkissä koehenkilöt todella metsästävät riistansa(mm. alligaattoreita ja kenguruita), tämän fyysisen toiminnan(liikunta) vaikutuksiin Pollan ei ota kantaa. Kirjassa päädytään siihen, että todennäköisesti kaikki pitkän ajan kuluessa kehittyneet ruokavaliot ovat terveellisiä. Tällaisia ovat esim. kreetalainen, ranskalainen ja japanilainen perinteinen ruokavalio. Itä-eurooppalaisiin tottumuksiin Pollan suhtautuu varauksellisesti.

Jos kaikki Michael Pollanin kirjoittama otettaisiin todesta, niin ravitsemustutkimus pitäisi lopettaa. Se ei Pollanin mukaan pysty tuottamaan oikeaa tietoa terveyden ja ravitsemuksen yhteyksistä. Sen sijaan pitäisi fatalistisesti keskittyä vain kulinaristisiin nautintoihin ja luottaa siihen että maukas ruoka on myös terveellistä. Omasta mielestäni vajaavainen tieto on kuitenkin parempi, kuin ei tietoa ollenkaan. On vaikea olla sitä mieltä, että länsimaalaiset ihmiset olisivat kaikilta osin sairaampia tai lyhytikäisempiä kuin muut maailman ihmiset. Pollan on taitava kirjoittaja, mutta joissain yksityiskohdissa huomaa tiedollisia puutteita ravitsemustieteeseen liittyen. Lähteitä Pollan esittelee kiitettävästi ja ne ovatkin usein tutustumisen arvoisia. Lopuksi Michael Pollanin hieno kiteytys, johon on helppo yhtyä: "Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia."

Tässä linkissä Michael Pollan tarinoi kirjansa sisällöstä ja muustakin.

Kerstin Hultén: Suojaa ruoasta

Kerstin Hultén on ruotsalainen Ylen Akuutti-ohjelmastakin tuttu ravitsemusterapeutti ja tutkija. Hultén on kirjoittanut kirjansa Suojaa ruoasta (Tammi 2010) punaisena lankanaan ravinnon ja syövän yhteys. Syövältä suojautumisen näkökulmasta mietitty ruokavalio käy yksiin ruokavaliosuositusten kanssa. Tämä ei ole yllättävää, onhan suosituksia laadittaessa huomioitu syöpäriski. Myös esimerkiksi ajankohtaisen D-vitamiinin suhteen Hultén on konservatiivinen; hän ei suosittele suurten annosten käyttöä. D-vitamiiniin ja syövän yhteydestä onkin saatu tutkimuksissa ristiriitaista tietoa. Kirjassa viitataan usein tutkimuksiin, mutta kirja ei kuitenkaan sisällä viitteitä tai lähteitä. Tämä on harmi, koska joissain kirjan kohdissa tuntuu, että kirjoittaja on vanhan tutkimustiedon varassa. Kirjoittajan asenteellisuus näkyy myös selvästi joissain kohdissa; teetä ylistetään ja kahviin suhtaudutaan nuivasti, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan tilanteen pitäisi olla ehkä jopa päinvastoin(toki teelaaduissakin on eroja). Taitoltaan loistelias teos sisältää ruokaohjeita ja viikon ruokalistan. Pienestä kritiikistä huolimatta tätä runsaasti tietoa sisältävää kirjaa voi suositella kaikille syövän ja ruoan yhteydestä kiinnostuneille. Kirja on hyvä myös yleisenä ruokavalio-oppaana.

Kerstin Hultén puhuu syövältä suojaavasta ruoasta