perjantai 15. lokakuuta 2010

Ravintoterapian käsikirja


Tästä kirjasta ei voi oikein sanoa mitään kuulostamatta tylyltä tai pahansuovalta. Tuula Laamasen teos Ravintoterapian käsikirja on julkaistu Amino-Kustannus Oy:n toimesta jo vuonna 2004, mutta painos taitaa olla jo loppuunmyyty (toisaalta hyvä niin). Ei ole tarkoitus jatkossa kommentoida näin vanhoja julkaisuja, mutta tätä kirjallisuuden merkkipaalua ei vain voi ohittaa.

On ehkä parempi antaa valistuneen lukijan itse arvioda kirjan sisällöllistä antia. Tässä lyhyt siteeraus kirjasta: "Myös tavallinen lehmänmaito on yksi tehokkaimmista liman muodostajista. Tämä johtuu kaseiini -nimisestä aminohaposta, jota on lehmänmaidossa. Kaseiinista tehdään tapettiliisteriä. Tässä voi olla eräs selitys pienten lasten limakorviin."  Eli kokonaista yksi virke jossa ei ole mitään asiavirhettä, ainakaan tietääkseni. Poimitaan vielä toinen helmi sivulta 44: "Ihmisen DNA koostuu emäksistä, joten elimistö pyrkii turvaamaan solujen oikeat pH-olosuhteet viimeiseen asti." Tunnustan, että tämän pidemmälle en kyennyt kirjaa lukemaan.

Vaikka kirja on käsikirja, ei se suinkaan sisällä viitteitä mihinkään tieteellisiin tutkimuksiin, vaan suppeassa lähdeluettelossa on mm. Valittujen Palojen artikkeleita. Valitettavasti tähänkin kirjaan on viitattu useasti, muutoin asiallisissa internet-keskusteluissa. Tätä kirjaa ei voi vakavasti suositella kenellekkään. Oikein harmittaa, kun ravintoterapeutti- ja ravintoterapiatermejä voi hyväksi käyttää kuka tahansa puoskari.

7 kommenttia:

  1. Jep, niin harmittaa minuakin. Tämän tyyppiset kirjat syö meidän alan ihmisten uskottavuutta, koska nimikkeet ovat suloisesti sekaisin kielenkäytössä. Ravitsemusterapeutti taipuu useimmiten kavereitten ja sukulaistenkin suussa ravintoterapeutiksi. Siten on osaavia ravintoterapeutteja niinkuin Juhana Harju, harmittaa hänenkin tyyppisten puolesta. Lisäksi konservatiivista linjaa edustavat ravitsemusvaikuttajat saattavat rinnastaa joskus kaikki kriittiset ääneet tällaiseen ravintoterapia porukkaan. Välillä tuntuu että karppaajien joukkokin on joutunut tässä ravintoterapeuttien kanssa samaan suonsilmään, osin syyttä, osin omista aggressiivista viestintäkäytännöistään johtuen.

    VastaaPoista
  2. No ravitsemus tuntuu ainakin kiinnostavan ihmisiä, mikä on mielestäni todella hyvä asia. Agressiivinen viestintä ja provosoivat kannanotot pitävät ainakin keskustelua yllä.

    Karppauksen kohdalla olen miettinyt, mitenkähän suosittua se on 10 tai 20 vuoden kulutua. Muoti-ilmiöt tahtovat vaipua historian hämärään. Tai ehkä karppauksesta tulee valtavirtaa, tutkimustiedon lisääntyessä.

    VastaaPoista
  3. Samaa olen itsekin joskus pohdiskellut. Muutama vuosi sitten oli iso höyry foolihaposta. Viime aikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ei hirveästi kannata senkään eduista ainakaan ravintolisänä sydänsairauksissa paasata. Muistatko vielä miten C-vitamiinista ja kalsiumista aikoinaan höyryttiin? Eipä ole kovin paljon pinnalla enää. Nyt höyrytään hiilareista (mikä voi itse asiassa olla tosi hyvä juttu), D-vitamiinista, viljoista, Paleosta jne. Kymmenen vuoden kuluttua harvat jaksaa näitä enää muistella, on taas uudet jutut kehissä. Mutta rasvakeskustelu ei vain kuole millään :-)

    VastaaPoista
  4. 70-luvulla C-vitamiini, 80-luvulla Q10, happo-emästasapaino, 90-luvulla antioksidantit, CLA, nyttemmin erityisesti D-vitamiini jne. Lista on loputon. Tuntuu siltä, että aina osa ihmisistä ja myös asiantuntijoista hurahtaa johonkin muodissa olevaan "ihmelääkkeeseen". Alan kaupalliset toimijat(elintarvike-, lisäravinne-, lääketeollisuus, tutkijat, kirjailijat, media jne.) osaltaan nostavat pinnalle uusia ja välillä vanhojakin ravintotekijöitä. Ravitsemussuosituksissa on se hyvä puoli, ettei niitä ole ollut tapana paljoa muokkailla vallalla olevan mielipideilmaston mukaan. Näistä menneistä muoti-ilmiöistä voisi saada muuten aika hyvän kirjan aikaiseksi. Idea on vapaasti käytettävissä!

    VastaaPoista
  5. Tuosta Ravintoterapian käsikirjasta on todellakin ilmestynyt uusi ja päivitetty 2011 päiviteetty versio, jossa on 13 sivua pitkä lähdeluettelo. Entiseen versioon verrattuna joka itselläni on sekin, on sivumäärä kasvanut noin sadalla. Mielestäni uusi kirja on täsmällinen, perusteellinen ja sisältää paljon ajankohtaisia huomioita. Tiede on mennyt tälläkin alalla melkoisesti eteenpäin. Se, mitä ravitsemuksesta on tiedetty joskus 10 vuotta sitten, ei pitäisi nykykeskusteluissa edes huomioida. Itse olen erittäin tyytyväinen tähän Laamasen kirjan 2011 vuoden versioon.

    VastaaPoista
  6. Ok, hyvä tietää. Onkohan ilmasuuntien ja ravitsemuksen yhteyksille löytynyt jo todisteita?

    VastaaPoista
  7. Raili Heinola4/1/16 09:34

    Haluaisin ostaa tuon kirjan, mutten löydä mistään!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...