Teologi Anja Bessonoff yhdistää, Rasalas Kustannus Oy:n vuonna 2010 kustantamassa kirjassa Low Fat -uskonto, terveysintoilun uskontoon ja faktan fiktioon. Kirjan tyylilaji on käsitääkseni satiiri. Idea vaikutti aluksi uudelta ja tuoreelta, mutta sitten tuli mieleen, että FT Taina Kinnunen on tavallaan sivunnut aihetta jo (väitös)kirjassaan Pyhät bodarit, tosin enemmän fitness-maailman näkökulmasta, ilman fiktiota ja satiiria.
Kirjan heikkous on siinä, että siinä terveysideologia lähes kirjaimellisesti sijoitetaan suoraan kirkon oppiin (tunnustuskirjoihin?), mikä puolestaan on (anteeksi vain) mahdottoman tylsä ja pitkäveteinen. Teoksen 256 sivua olisi voitu typistää n. 50 sivuun. Kirjan loppuosassa keskitytään vähähiilihydraattisen uskonlahkon syntymiseen Suomessa. Lahkon ylin profeetta on Antti Heikkilä. Bessonoff tunnustautuu lahkon vankkumattomaksi kannattajaksi. Välillä on vaikea erottaa kritisoiko Bessonoff terveysviranomaisia vai suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Ehkä tästä syystä, kirja on saanut melko nuivia arvioita kirkkoa lähellä olevissa medioissa.
Bessonoffin kielteisyys virallisia suosituksia kohtaan kumpuaa ilmeisesti hänen ja hänen perheensä huonoista kokemuksista lapsen ravitsemushoidossa, ainakin haastatteluiden mukaan. VHH-ruokavalio toi helpotusta lapsen elämään. Hyvä niin, mutta toisaalta jokin muukin välttämiseen perustuva muotidietti olisi voinut toimia yhtä hyvin. Joka tapauksessa, kirjailijan omien kokemusten ymmärtäminen tekee kirjan sisällöstä ymmärrettävämpää.
Kirjailijan tuottama teksti on kadehdittavan hyvää, ja tulevaisuus lupaa esikoiskirjailijalle varmasti menestyskirjoja. Myös ravitsemuksellinen tieto tuntuu olevan kirjoittajalla hyvin hallussa. Maria Mitrusen tekemä hieno kansi ansaitsee erityiskiitoksen. Kirjaa voi suositella kaikille ravitsemuspolitiikasta ja uskonnosta kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti