Sydänliiton uusissa ravitsemussuosituksissa tiukennettiin mm. tyydyttyneen rasvan saantisuositusta. Viimeaikaisella rasvakeskustelulla ei ole siten ollut vaikutusta suositusten sisältöön. Ammattilaisille suunnattua ravitsemussuosituksen näköisjulkaisua voi katsoa täältä.
Vaan onko Sydänliitto oikeassa ja aidosti potilaiden ja kansanterveyden asialla? Onko vähärasvaisuudella tieteellistä perustaa?
VastaaPoistaEiköhän Sydänliitto ole potilasjärjestönä jäsentensä asialla. Kaikki tuntemani henkilöt niin sydänliitossa kuin vaikkapa sydänyhdistyksissä ovat oman kokemukseni valossa varmasti aidosti potilaiden ja kansanterveyden asialla. Vähärasvaisuus ei ole mielestäni Sydänliiton keskeisin sanoma, vaan vain pieni yksityiskohta suuremmassa kokonaisuudessa.
VastaaPoistaVarmasti isosta yhdistyksestä löytyy paljon hyvääkin tarkoittavia ihmisiä, mutta johto näyttää jämähtäneen vanhakantaisiin ravitsemuskäsityksiin, joilla ei ole tieteellistä perustaa.
VastaaPoistaLiitto myöntää elintarvikkeille Sydänmerkkejä, jos rasvaa on vaihdettu hiilihydraatteihin. Tämä on nykytiedon mukaan sydänterveydelle haitallista, mutta kuluttajalle esitetään täysin päinvastainen mielikuva. Kuka hyötyy? Elintarviketeollisuus. Kuka häviää? Kansanterveys.
Itse ajattelen, että ruoankulutus on melko vakio. Eli elitarviketeollisuus ei kokonaisuudessaan erityisesti hyödy jonkun tahon suosituksista. Sydänmerkkejä näkee nykyään muuten myös vähähiilihydraattisissa maahantuoduissa maitotuotteissa. Niitä ei varmaankaan ole myönnetty vain ravintopoliittisin perustein.
VastaaPoistaOli miten oli, myös muita hyviä tuotteita(joilla ei ole sydänmerkkiä)on saatavilla. Kyse on kai lopulta myös kuluttajien viitseliäisyydestä. Sydänmerkki-järjestelmä on syntynyt muuten Sydänliiton ja Diabetesliiton yhteistyönä, joten salaliitto kansanterveyttä vastaan on todella laaja ;)
Itse asiassa tutkittu tieto kertoo, että rasvan ja hiilarien suhdetta nostamalla voidaan spontaanisti alentaa syödyn energian määrää (ruoankulutusta). Samalla tietynlaiset muutokset painottaisivat kulutusta tuotteisiin, joilla suhteellinen myyntikate on pienempi ja hyllyikä lyhyempi.
VastaaPoistaSydänliitto ja Diabetesliitto ovat varsin samanlaisia yhdistyksiä. Tavanomaisen potilasjäsenen valta on pieni, ja rahoituksesta alle kymmenys taitaa tulla jäseniltä. Voit toki kutsua näiden yhdistysten ja joidenkin muiden tahojen harjoittamaa ravitsemusepätieteellisyyttä salaliitoksi. Itse puhuisin enemmänkin ylpeän jääräpäisyyden ja liikemaailmalle ominaisen voitontavoittelun symbioosiksi. Molemmat ihan tunnettuja ilmiöitä.
Törmäsin juuri tänään aihetta sivuavaan hyvään kirjoitukseen:
Sitoutumisen eskalaatio
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=248
Sivuutit kuitenkin viestini tieteellisen pointin: Sydänliiton sydänmerkin voi ostaa elintarvikkeelle, jossa on vaihdettu rasvaa hiilihydraatteihin. Tämä vaihdos tiedetään sydänterveydelle haitalliseksi. Sydänliitto siis promotoi sydänterveydelle haitallisia elintarvikkeita.
Nyt sekoitat väestötason ruoankulutuksen ja yksilötason ravinnonsaannin. Toisin sanoen, kokonaisruoankulutus on melko vakio riippumatta esim. taloussuhteista tai Sydänliiton suosituksista. Hiilihydraatithan ovat kaupassa "halpaa kuin saippua", mutta suosimassasi proteiini- ja rasvapitoisessa ruoassa myyntikatteet ovat huomattavasti suuremmat. Tosin samat suuret yritykset käyttävät raaka-aineinaan kasvirasvaa, eläinrasvaa, hiilareita ja proteiinia. En näe niiden kannalta suurta hyötyä esim. Sydänliiton tukemisessa.
VastaaPoistaPotilasjärjestöjen rahoitus tulee suurimmaksi osaksi veronmaksajien taskusta. Tuet siis myös itse "salaliittoa" :) Jos tarkoitat voitontavoittelulla Sydänliittoa, yhdistys ei ehkä ole paras organisaatio tähän tarkoitukseen.
Jos vastustat kaupallisia sidonnaisuuksia, lisäravinnekauppiaan artikkeliin vetoaminen ei näytä kovin hyvältä. Mielenkiintoinen artikkeli kyllä muuten ja sitoutumisen vahvistaminen on varmasti todellinen ilmiö. Se toisaalta voi näkyä myös esim. "rasvatoisinajattelijoiden" toimissa. Hekään tuskin ovat immuuneja tälle ilmiölle. Koitetaan pysyä objektiivisina!
Kuten aiemmin totesin kaltaisesi älykäs henkilö voi tehdä omat valintansa kaupassa myös ilman sydänmerkkiä. Kaikille tämä ei ole valitettavasti mahdollista. Viimeinen väitteesi on melko provokatiivinen. Lainaa tässä opettajaani ravintotoksikologian ensimmäiseltä tunnilta:"Kaikki ravintoaineet ovat suurissa määrissä käytettynä haitallisia." Erityisesti syömisessä kannattaa noudattaa kohtuullisuutta, oli sydänmerkkiä tai ei.
Tietty tarvitaan aika paljon yksilöitä ennen kuin vaikutus alkaa näkyä väestöntasolla. Myyntikatteita voi laskea suhteellisina ja absoluuttisina. Jälkimmäinen on toki kalliimmilla tuotteilla isompi. Viljatuotteilla suhteellinen kate on suuri ja hyllyikä pitkä. Niitä kun jätetään pois, niin vastaavasti ei tarvitakaan yhtä paljon energiaa tilalle kylläisyyden parantumisen vuoksi.
VastaaPoistaEn tiennyt suosivani erityisen runsasproteiinista ruokaa. Suosin nimittäin riittävästi proteiinia (haarukka ei voi olla kovin suuri) ja yksilöllisesti sopivassa suhteessa rasvoja ja hiilareita. Sydänliittohan sitten suosittelee kaikille samaa vähärasvaista mallia.
Jos valtio rahoittaa jotakin yhdistystä, niin silloinhan pitäisi olla erityisen tarkkana, että yhdistys on hyvällä asialla. Tässä tapauksessa siis suositukset, kannanotot ja sydänmerkit pitäisivät perustua tieteeseen, ei vanhoihin teorioihin.
Olet tässä keskustelussa ainoa, joka puhuu salaliitoista. Hieman jää epäselväksi, uskotko sellaisen olemassaoloon, vai yritätkö vähätellä tai vääristellä keskustelukumppanisi ajatuksia, mikä ei olisi kovin rakentava keskustelutapa.
Suhtaudun toki hyvin varauksellisesti, jos lisäravinnekauppias kirjoittelee positiivisesti lisäravinteista. Sitoutumisen vahvistamista pitäisin ominaisempana sellaisille tahoille, jotka eivät pysty osoittamaan vakuuttavaa tieteellistä näyttöä teoriansa tueksi.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että kaupassa on syytä olla tarkkana. Sydänmerkki ei takaa sydänterveellisyyttä, vaan se voi olla myös merkki sydänhaitallisuudesta. Jopa vanhakantainen THL on ottanut sellaisen kannan, että rasvaa ei kannata vaihtaa hiilihydraatteihin. Samaa on muistaakseni toistanut Mikael Fogelholm viimeaikaisissa haastatteluissaan. Oletko THL:n ja Fogelholmin kanssa eri mieltä tästä?
Kohtuullisesta puhuminen on varsin kulunut mantra. Eri henkilöillä kun kohtuus voi olla kovin erilainen.
Olen pahoillani, jos provosoiduit salaliittopuheistani. Se vain tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan viranomaisten, asiantuntijoiden, tutkijoiden jne. voiton tavoittelusta tieteellisiä totuuksia vääristelemällä. Myös kyseisillä puheilla voi tehdä rutosti rahaa, eikä siinä tarvita mitään tieteellisiä näyttöjä. Tästä on todisteenä kirjakaupoissa ja kirjastoissa hyllymetreittäin toinen toistaan epämääräisempiä diettikirjoja.
VastaaPoistaVoitko kertoa tarkemmin omasta ruokavaliostasi? Enkä missään nimessä kysy siksi, että haluaisin puuttua syömisiisi tai tuomita niitä, vaan olen aidosti kinnostunut filosofiastasi syömisen suhteen. Tai anna linkki, jos sellainen löytyy. Ja ymmärrän kyllä, jos et halua julkisesti keskustella aiheesta. Oletko nautiskelija vai näetkö ravinnon enemmän molekyyleinä? Onko syömiselläsi muitakin tavoitteita kuin kylläisyys; esim. hyvä terveys, parempi suorituskyky tai vaikka painonhallinta?
Huomioithan esim. sydänmerkistä puhuessasi, että ravinnonsaanti muodostuu monista komponenteista, eikä kai suinkaan ole tarkoitus käyttää ainoastaan vain jotain tiettyjä merkittyjä tuotteita. Oman järjen käyttö on sallittua, niinkuin varmasti teetkin. Sanoisin muuten, ettei ravitsemusasiantuntijoiden huoli ole ollut enää vuosikymmeniin väestön liiallinen rasvasaanti vaan kokonaisenergiansaanti, joka pitkälti monilla muodostuu juuri hiilihydraateista. Ja kyllä erityisesti hiilihydraattien haitallisest vaikutukset mm. verenrasva-arvoihin ovat olleet hyvin tiedossa. Nyt vain on niin, että hiilareissa on eroja ja oman näkemykseni mukaan nimenomaan fruktoosi on suurin syyllinen. Fruktoosi ja fruktoosia sisältävä sakkaroosi ovat haitallisempia, kuin esim. glukoosista muodostuva tärkkelys. Jos yleisesti syytetään hiilareita, syyllistytään samaan kuin rasvoja yleisesti syytettäessä. Suosituksethan suosittelevat sokerin saanniksi alle 10% energiasta, eli todella vähän. Olen muuten itse skeptinen, kun puhutaan hiilareiden insuliinivasteesta ja imeytymisnopeudesta. Gramma glukoosia vaati kuitenkin tietyn määrän insuliinia, oli imeytymisnopeus mikä tahansa. Ja haitalliseksi todetulla fruktoosillahan on todella alhainen GI-arvo. En kylläkään ole perehtynyt viimeisimpiin tutkimuksiin aiheesta. Päivitys oli paikallaan. Kuidut ovat sitten toinen kysymys, tosin merkittävä sellainen.
Mihin hiilareita sitten tarvitaan? Jos henkilön energian kulutus on esim. 5000kcal:n luokkaa vuorokaudessa, rasvasta ja proteiinista muodostuva ruokavalio alkaa aiheuttamaan vatsaoireita(rasvaripuli)ja erityisesti korkea proteiinin saanti saattaa käydä raskaaksi kukkarolle. Jos ruokavaliolla haetaan myös ergogeenisia vaikutuksia esim. urheilusuoritusta silmällä pitäen, on hiilarit ja insuliini lähes ainoat tehokkaat manipuloinnin välineet. Glykogeenivarastojenkaan täyttäminen ei onnistu ilman hiilareita. Jos hiilareita vältetään ihan tosissaan, myös sitruunahappokierrossa tarvittavien substraattien määrät vähenevät, johtaen rasva-aineenvaihdunnan hidastumiseen. Nämä huomiot tulivat ensimmäisenä mieleen omiin kokemuksiin pohjautuen.
Olen lukenut sivustosi mielenkiintoiset artikkelit hiilareihin liittyen, kiitos niistä.
Mielenkiintoinen keskusteluketju, kiitos teille. Reijo
VastaaPoistaKatsoisin olevani molempia - nautiskelen ja olen kiinnostunut myös yksityiskohdista. Itse pyrin syömään vähän prosessoitua ruokaa. Lihaa, kananmunia, kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, maitotuotteita. Lisätty rasva on yleensä voita, palmuöljyä, kookosmaitoa tai oliiviöljyä. Ainoa ravintolisä on kalaöljykapselit. D-vitamiinia saa asuinmaassani riittävästi auringosta. Ei mitään kevyttuotteita, pl. sokerittomat juomat. Painonhallinnan ja terveellisyyden vuoksi en käytä viljatuotteita, perunaa tai isoa määrää sokeria sisältäviä ruokia. Muuten on jatkuva nälkä ja tulee syötyä liikaa. Ymmärrän, ettei kaikkien kroppa kuitenkaan toimi samoin.
VastaaPoistaFruktoosin ohella pidän myös tärkkelystä monessa tapauksessa ongelmallisena. Useissa seurantatutkimuksissa glykeeminen kuorma näkyy haitallisena isolla kertoimella. Tästä ei puhuta tarpeeksi. Terveelliseksi mainostetut täysjyväleivät ovat käytännössä ihan samaa nopeaa hiilaria kuin ranskanleipäkin.
Huippu-urheilijoille ja muille 5000 kcal päivässä tarvitseville hiilarilisä lienee kuitenkin ihan kohdallaan.
Jos olisit asiakkaani, en haluaisi muuttaa mitään ruokavaliossasi. Varsinkaan, jos kaikki veren rasva-arvot, verenpaineet jne. ovat kohdallaan. Veikkaisin, että ruokavaliosi on kuitenkin ns. runsasproteiininen. En pidä sitä siis mitenkään huonona asiana. Syön itse pitkälti samoja ruoka-aineita, kun harrastusmielessä pudotan painoa tai oikeastaan rasvaprosenttia. en tosin varsinaisesti lisää rasvaa ruokavaliooni ja ehdottomasti suosikki viljatuotteeni on kaurahiutaleet sellaisenaan syötynä maidon kera. Olen kyllä kerran pudottanut painoa 30kg, syömällä päivittäin runsaasti makeisia ja harrastamatta lainkaan liikuntaa. Oma näkemykseni painonhallintaan liittyen on se, että loppupeleissä vain kaloreilla on merkitystä.
VastaaPoistaEi tärkelystäkään kannata tosiaan turhaan syödä, jos ei ole hiilareita kuluttavaa lihastyötä. Gramma hiilihydraattia vaatii saman määrän insuliinia, tuli se sitten glukoosista tai täysjyväleivästä. Imeytymisnopeudella ei ole nähdäkseni vaikutusta tähän. Aikuistyypin diabetikoilla veren sokeri pysyy keskimäärin alhaisempana kuitenkin nykytietämyksen mukaan matalan GI:n tuotteilla. Vielä 90-luvulla ravitsemustieteessä ko. indeksiä ei pidetty mitenkään merkittävänä. Tuossa sivuillasi mainittu Italiassa tehty hiilaritutkimus on kyllä mielenkiintoinen. Harmi vain, että sen laajuudesta johtuen, ravinnonsaanti tiedot on kerätty rasti ruutuun tyyliin frekvenssikyselylomakkeella. Tällöin on vaikea saada luetettavaa tietoa esim. eri hiilarilaaduista ja niiden vaikutuksesta terveyteen. Olen edelleen sitä mieltä, että hiilareiden suurimmat haitat tulevat juuri fruktoosin kautta.
Mitä pienempi ihminen ja pienempi kulutus, sitä pienempi osa kaloreista pitäisi tulla hiilareista. Kuidun saannin kannalta, tämä edellyttää kasvispainoitteista ruokavaliota. Optimitilanteessa eri västöryhmille pitäisi olla erilaiset suositukset. Toisaalta suosituksia ei ole tarkoitettu niinkään yksilökäyttöön, vaan paremminkin esim. suurkeittiöiden ohjenuoraksi. Toki suurelle osalle ihmisistä ne sopivat sellaisenaan.
Olemme näköjään pitkälti samoilla linjoilla ruoka-asioissa, ehkä lukuun ottamatta rasvan laatua ja yleisiä ravintopoliittisia näkökulmia.