keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Voiko liiasta D-vitamiinista olla haittaa?

Suomessa liian alhainen D-vitamiinin saanti voi olla ongelma erityisesti pimeiden talvikuukausien aikana, kun D-vitamiinia ei muodostu iholla. Alhaisen D-vitamiinin saannin tiedetään liittyvän ainakin luuston terveyteen, sääteleehän se luustolle tärkeän kalsiumin aineenvaihduntaa. Väestötutkimuksissa alhaiseen saantiin on liittynyt myös lisääntynyt syöpien sekä sydän- ja verisuonitautien riski. Itä-Suomen yliopistossa ollaankin käynistämässä aiheeseen liittyvää laajaa D-vitamiinitutkimusta.


Kuva: http://www.uef.fi

On selvä, että liian vähäisestä d-vitamiinin saannista on haittaa. Esimerkiksi luuston suhteen ongelmat näyttävät lisääntyvät kun seerumin D-vitamiini-pitoisuus [25(OH)D] on noin tason 30-40 nmol/l alapuolella (Bischoff-Ferrari ym. 2006). Tämä taso saavutetaan nykyisiä suosituksia noudattamalla.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan voimassa oleva suositus D-vitamiinivalmisteiden käytöstä:


Kannattaa huomioida, että vitamiinivamisteiden käyttösuositus ei ole sama asia kuin vitamiinin saantisuositus. Turvallisen päiväkäytön ylärajat ovat lapsilla 25 µg/vrk ja aikuisilla 50 µg/vrk. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) määrittämä turvalisen käytön yläraja on 100µ/vrk. 

Onko turvarajoja suurempien määrien käyttäminen turvallista? Akuutteja myrkytysoireita ei tule vielä 250 µg päivittäisillä annoksilla. Mutta entä pitkäaikaisvaikutukset? Tanskalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa katsottiin kuolleisuuden ja veren D-vitamiinipitoisuutta. Matalin kuolleisuusriski oli henkilöillä joiden veren 25(OH)D-pitoisuus oli 50-60 nmol/l. Mielenkiintoista oli se, että riski kasvoi 42% kun d-vitamiinipitoisuus kasvoi 50 nanomoolista 140 nanomooliin. tällaisesta havaintotutkimuksesta ei voi vetää kuitenkaan suoria syy-yhteyksiä. Tanskassa ei kuitenkaan olla huhujen mukaan innokkaita nostamaan aikuisten D-vitamiinin saantisuositusta 7,5 µg:sta 10 µg:an, liittyen tuleviin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin.


Kuva: http://news.ku.dk

Toinen D-vitamiiniin liittyvä huolenaihe on haimasyöpäriski. Suomalaisesta aineistosta tehty tutkimus osoitti, että tupakoivilla miehillä suurimmat D-vitamiinipitoisuudet (yli 65,5 nmol/l) omaavilla oli 3-kertainen riski saada haimasyöpä verrattuna pienimmän D-vitamiinitason (alle 32 nmo/l) omaaviin (Stolzenberg-Solomon ym. 2006).

Samanlainen tutkimus tehtiin amerikkalaisella aineistolla, mutta nyt yhteyttä ei ollut, paitsi henkilöillä jotka asuivat pohjoisimmilla leveyspiireillä (Stolzenberg-Solomon ym. 2009).

Kolmanneksi tehtiin tutkimus (Stolzenberg-Solomon ym. 2010), jossa yhdistettiin monta eri ainestoa yhdeksi laajaksi ainestoksi, jossa oli sekä miehiä että naisia, tupakoitsijoita, ei-tupakoitsijoita jne. Riski sairastua haimasyöpään oli 2-kertainen ryhmässä, jonka henkilöiden veren D-vitamiinipitoisuus oli yli 100 nmol/l, verrattuna ryhmään jossa pitoisuus oli 50-75 nmol/l. Alla tutkimuksen ääripäiden vetosuhteet (odds ration).


Stolzenberg-Solomon R ym. Circulating 25-hydroxyvitamin D and risk of pancreatic cancer: Cohort Consortium Vitamin D Pooling Project of Rarer Cancers. Am J Epidemiol. 2010 July 1; 172(1): 81–93.

Myös suuren D-vitamiinin saannin ja ateroskleroosin yhteyttä on pohdittu. Liian suuri D-vitamiinin saanti johta hyperkalsemiaan, eli kohonneeseen veren kalsiumpitoisuuteen, joka puolestaan on liitetty lisääntyneeseen valtimoiden kalkkeutumiseen (Norman ja Powell 2004).

Ravitsemustieteellisestä näkökulmasta tuntuu järkevimmältä kulkea kultaista keskitietä D-vitamiiininkin suhteen. Kannattaa noudattaa D-vitaminiilisäsuosituksia ja huolehtia siitä, että syö riittävän monipuolisesti. Ruokavalion on hyvä sisältää kalaa 2-3 kolme kertaa viikossa. D-vitamiinilla täydennettyjä maitotuotteita ja levitteitä kannattaa nauttia säännöllisesti. On hyvä muistaa, että D-vitamiini varastoituu rasvaliukoisena, eikä sitä tarvitse saada ruoasta päivittäin suositeltua määrää. Kokonaismäärä pitemmällä aikavälillä ratkaisee.

16 kommenttia:

  1. Hyvä muistutus, ettei D-vitamiinia kannata ihan mielin määrin napsia. Joillakin tuntuu menneen homma tosiaan yli äyräiden.

    VastaaPoista
  2. Voihan olla, että suuret annokset osoittautuvat turvallisiksi. Mutta miksi ottaa riski? Eiköhän tuo tutkimustieto kuitenkin täsmenny lähivuosina.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, tää oli hyvä ja tiivis paketti!

    Veren D-vitamiinipitoisuuden määrittämisestä toivoisi tulevan rutiinin. Esimerkiksi Ausseissa se on yleinen käytäntö ja aikas moni siellä potee D-vitamiinin puutosta, mikä on vähän outoa, kun sitä arskaa kuitenkin on tarjolla aikas määrät. Ehkä syynä aurinkorasvan yleinen käyttö? Ei kukaan ravitsemuslaisistakaan osannut tähän oikein kattavasti vastata, että miksi näin on. Kala tosin on hinnoissaan ja ihan varma en ole siitä maidon D-vitaminoinnistakaan.

    VastaaPoista
  4. Takavuosina Suomessakin uutisoitiin aussien huonosta ihosyöpätilanteesta ja siihen liittyvistä valistuskampanjoista. Voisiko olla jotain tekemistä asian kanssa?

    Ursula Schwap kertoi juuri yhdessä seminaarissa, että noissa veren D-pitoisuusmäärityksissä on metodieroja paljon eri mantereilla. Euroopassa on kai ajateltu perinteisesti olevan huonompi D-vitaministatus keskimäärin kuin esim. Yhdysvalloisssa, mutta kun mittausmetodi huomioidaan niin eroa ei juuri ole.

    VastaaPoista
  5. Jan,

    Kirjoitit:

    "Esimerkiksi luuston suhteen ongelmat näyttävät lisääntyvät kun seerumin D-vitamiini-pitoisuus [25(OH)D] on noin tason 30-40 nmol/l alapuolella (Bischoff-Ferrari ym. 2006). Tämä taso saavutetaan nykyisiä suosituksia noudattamalla."

    Haluaisin nähdä näyttöä tuon tueksi. Mielestäni se ei pidä paikkaansa vaan valtaosa ihmisistä tarvitsee suosituksia selvästi suurempia annoksia saavuttaakseen tuon tason.

    VastaaPoista
  6. Korjaus edelliseen: Huomasin sekoittaneeni yksiköitä. 30-40 nmol/l tason toki saavuttaa virallisilla suosituksilla, mutta ei 30-40 ng/ml tasoa eli 75-100 nmol/l tasoa, joka tarvitaan hyvää luuntiheyttä ja murtumien ehkäisyä varten. 30-40 nmol/l ei riitä muutakaan terveyttä ajatellen.

    VastaaPoista
  7. Nyt puhuttan siis työikäisistä ihmisistä. Mulla ei ole tarkkoja lukuja tähän hätään. Pienissä tutkimuksissa alle 5 mikron saannilla on ollut 40-50 nmol/l arvoja. Suomessa ennen viimeisimpiä täydennysten lisäämistä oli saanti miehillä noin 7 mikroa ruoasta ja naisilla vähän vähemmän. Suositusten laatijat käsittääkseni pyrkivät 50 nmol/l tasoon, eikä suosituksia välttämättä tulla nostamaan. Heillä on kyllä kaikki data läpikäytynä. Onko sinulla Juhana hyvää näyttöä?

    VastaaPoista
  8. Luuston kannaltakin - kuten ole luustokirjassani selvittänyt - tarvittaisiin 80-100 nmol/l tasoja. Tämän tason tarve ei ala vasta sitten kun kärsitään osteoporoosista, vaan hyvä luun kehitys lapsuudessa ja nuoruudessa, kalsiumin optimaalinen imeytyminen sekä lisäkilpirauhashormonitasojen liiallisen nousun hillitseminen edellyttävät kaikki tätä tasoa.

    80-100 nmol/l tason saavuttamiseksi eivät viralliset suositukset riitä, vaan D-vitamiinia tarvitaan noin 50 mcg päivässä. Pienille ja laihoille voi riittää vähän vähemmänkin mutta isot ja lihavat tarvitsevat vastaavasti vähän enemmän. Nämäkin suosittelemani annokset ovat varsin kohtuullisia ja niitä tukevat useimmat havainnoivat kuolleisuustutkimukset.

    VastaaPoista
  9. Minulla on sellainen muistikuva, että ennen vuotta 2003, jolloin maitoon ja ravintorasvoihin alettiin lisätä D-vitamiinia, noin kolmanneksella suomalaisista olisi seerumin D-vitamiini-pitoisuus ollut talvella vähintään 50 nmol/l. Lisäysten jälkeen samaan olisi päässyt 2/3.

    VastaaPoista
  10. Totta puhut luuntiheydestä, varsinkin riskiryhmien kohdalla. Tuo tanskalaisten J:n muotoinen käyrä on se mistä voi kuitenkin olla huolissaan. Ehkä olisi hyvä kiinnittää luuterveydestä puhuttaessa huomiota muihinkin tekijöihin kuin suuriin D-vitamiiniannoksiin. Ja niinhän olet Juhana ansiokkaasti tehnytkin. Tarkoitan siis K2-vitamiinia, magnesiumia, alkalisia kasviksia, liikuntaa jne.

    VastaaPoista
  11. Lähti edellinen viesti liikkeelle ennen aikojaan. Eli STM:n vuonna 2006 tekemästä selvityksestä löytyy tietoa suomalaisten D-vitamiinin saannista ja seerumin D-vitamiini-pitoisuuksista vuodelta 2002 ja 2004. "Vuonna 2004 riittämätöntä D-vitamiinitilaa tavattiin koko ryhmässä 21.3 % tutkittavista ja kolmanneksella ei valmisteita käyttävistä. Vastaavat luvut vuonna 2002 olivat 38 % ja 51 %." Tämän selvityksen pohjalta uskaltaa vetää johtopäätöksen, että suurin osa pääsee nykysuosituksilla tuohon 30-40 nmol/l tasoon.

    http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1058499

    VastaaPoista
  12. Annan itsekin aika paljon painoa tutkimuksille, joissa on tutkittu D-vitamiinitasojen yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen. Tuo tanskalaistutkimus vaan on poikkeus linjasta. Suurimmassa osassa tutkimuksia matalin kuolleisuus on muistini mukaan ollut välillä 75-105 nmol/l. Tanskalaistutkimuksen poikkeava taso panee epäilemään sitä, että sekoittavia tekijöitä ei ollut vakikoitu kunnolla.

    VastaaPoista
  13. Hyviä kommentteja Mikko ja Juhana!

    Jos tästä yrittää summata jotain niin:
    1. Suuosituksia noudattamalla välttää pahimmat karikot, mutta optimaalinen luuterveys ei ole vielä taattu.
    2. Luuterveys on D-vitamiinin suhteen suurella todennäköisyydellä kunnossa, jos D-vitamiinin kokonaissaanti on 50 µg/vrk luokkaa. Tämäkin on kuitenkin suurelle osalle ihmisiä turhan suuri määrä.
    3. On mahdollista, että suuresta D-vitamiinin saannista on myös haittaa.

    Tämän linkin takaa löytyy muuten tutkija Jaakko Mursun urheilijoille suunnattu esitys vitamiineista. Siitä olisi selvinnyt monta asiaa suoraan :)
    http://www.urheiluravitsemus.fi/2012/11/varalan-seminaarin-satoa-jaakko-mursu.html

    VastaaPoista
  14. Moi Jan

    Viime aikoina on ollut puhetta liiasta D-vitamiinista. Olen syönyt jo pari vuotta aina talvisin 50mg D-vitamiinia. Onkohan tästä ollut haittaa esimerkiksi verisuonilleni? (Hyperkalsemia yms.) Painan noin 60kg. Aion käydä piakkoin mittauttamassa D-vitamiinitasoni, toivottavasti ei ole pitkälti yli sadan.. :(

    VastaaPoista
  15. 50 mikrogrammaa on nykytiedon mukaan ihan turvallinen määrä, varsinkin osan vuotta nautittuna. Luultavasti kuitenkin pärjäät normaalipainoisena hyvin pienemmilläkin määrillä, jos ruokavalion muuten kohtuullisen monipuolinen. Esim. luuston kunto ei ole riippuvainen yksin D-vitamiinista, vaan siihen vaikuttavat erittäin monet ravintotekijät. Mittaamalla asia selviää. Kannattaa huomioida, että yksi aurinkoinen ulkona vietetty viikonloppu näkyy veressä jo korkeampina arvoina.

    VastaaPoista
  16. Mittaus antoi tulokseksi 82nmol/l eli varsin hyvä. :) Tuossa tosiaan oli mittausten aikana noita aurinkoisempia kelejä, mutta en erityisesti oleillut ulkona silloin tai ainakin täydessä vaatetuksessa koko ajan, joten luulisi tuloksen olevan melko oikeassa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...