Paleo

Paleoliittisestä eli kivikauden ruokavaliosta käydään melkoista vääntöä mm. nettikeskusteluissa tällä hetkellä. Tuon tässä kirjoituksessa esille suurimpia kiistelyn aiheita. Valitettavasti vastauksia kaikkiin herääviin kysymyksiin ei taida löytyä vielä keneltäkään.

Paleoruokavalio ei ole uusi keksintö. Sen popularisoi ensimmäisen kerran 70-luvulla gastroenterologi Walter L. Voegtlin (1). Voegtlin väitti paleoliittisten esi-isämme olleen lihansyöjiä. Kivikauden ruokavalio jäi Atkinsin ja muiden ruokavalioiden jalkoihin, kunnes antropologi Lorain Cordain julkaisi vuonna 2002 oman populaarikirjansa The Paleo Diet. Kirjan otti erityisesti omakseen samoihin aikoihin suosiotaan kasvattanut CrossFit-liike.

Paleoliittinen aikakausi on sijoittuu aikaan ennen maanviljelyn kehittymistä. Nyt vallitseva aikakausi on nimeltään neoliittinen aikakausi, ja se on kestänyt noin 11.000 vuotta. Dieetin ajatus on se, että ihmisen elimistö ei ole (vielä) kehittynyt sietämään moderneja ruoka-aineita, kuten viljoja, maitotuotteita, kasviöljyjä tai palkokasveja. Näistä ruoka-aineista on seurauksena elintasosairauksia kuten diabetes, sydän- ja verisuonitaudit. Siksi näitä ruoka-aineita tulisi välttää. Myös kahvi, sokeri ja alkoholi ovat ehdottoman kiellettyjä paleoruokavaliossa. Kivikauden luolamies tai metsästäjä-keräilijä syö vain riistaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, munia ja marjoja (2). Vaikuttaa äkkiseltään hyvältä idealta, vai mitä?

Kahvi - kielletty

Ravitsemustieteellinen tutkimus ja paleo

Viini - kielletty

Paleoliittistä ruokavaliota on tutkittu tieteellisesti yllättävän vähän. Merkittävin tutkimustyö on tehty Ruotsissa Staffan Lindebergin ja kumppaneiden toimesta (3). Reijo Laatikainen tyhjensi pankin tästä aiheesta omassa kirjoituksessaan. Tutkimuspaleoruokavalioissa ihmetystä aiheuttaa niiden suuri vaihtelevuus makroravintoa-aineiden ja myös ruoka-aineiden suhteen. Cordainin näkemys luolamiehen ruokavaliosta sisältää proteiinia 38 E%, hiilihydraattia 23 E% ja rasvaa 39 E% (4). Jönssonin ja kumppaneiden tutkimuksessa toteutunut ruokavalio vuonna 2010 puolestaan sisältää proteiinia  27 E%,  hiilihydraattia 39 E%, rasvaa 28 E%, alkoholia 3 E% ja kuitua 3 E% (5). Jostain syystä Jönsson laskee myös kuidun energiaravintoaineeksi. Jönssonin tutkimusruokavaliossa sallittiin rapsi- ja oliiviöljy, sekä rajoitetusti alkoholi. Myös peruna oli sallittu, toisin kuin joissain tiukoissa paleovariaatioissa. Mielestäni on aika rohkeaa väittää, että tutkimuksessa käytetyn ruokavalion kiistattomat terveyshyödyt toteutuisivat myös puhdasoppisessa paleoruokavaliossa a la Cordain.

Lihavalmiste - kielletty

Evoluutio - paleon ydin

Perusajatus paleoruokavalion takana on se, että 11.000 vuotta on geneettisesti liian lyhyt aika sopeutua uuteen ruokavalioon, ja ihmisen terveys ei vielä kestä maatalouden kehityksestä seuraavaa ruokavaliomuutosta. Ihminen lajina on hyötynyt erittäin paljon viljelyn ja karjanpidon kehityksestä. Kaikki suuret sivilisaatiot ovat nousseet neoliittisena aikana. Tieteen kehitys on jo nyt johtanut lähelle mahdollisuutta luoda uutta synteettistä elämää.

Laktoosinsietokyky on tunnettu esimerkki 5000 vuoden aikana tapahtuneesta geneettisestä sopeutumisesta vallitsevaan ruokavalioon (6). Jos sopeutuminen on mahdollista lyhyen ajan sisällä yhden entsyymin osalta, miksei siis muidenkin? 

Jos saksan-kieli ei tuota vaikeuksia, kannattaa lukea tämä kirjoitus (Ströhle ja Hahn 2006) evoluutiosta ja paleosta. Myös mielenkiintoisen kirjan (Cochran ja Harpending 2009) The 10.000 year explosion ensimmäiset luvut ovat luettavissa täältä. Kirjassa puidaan väitettä, että ihmisen evoluutio olisi pysähtynyt. Ei välttämättä kivikovaa tieteellistä faktaa, mutta ajatuksia herättävää kuitenkin.

Maito - kielletty

Entä mitä kovia todisteita paleoliittisesta ruokavaliosta on? Kivikautiset arkeologiset kaivaukset itsessään ovat harvinaisia. Jäänteet ruoasta ovat erittäin harvinaisia löytöjä, ja varsinkin kasviperäinen materiaali ei yksinkertaisesti säily näin kauaa. Hyvin säilyvät eläinten luut leikkausjälkineen saattavat antaa lihansyöntiä korostavan kokonaiskuvan. Marion Nestle (1999) kirjoittaakin:

"Since bones are better preserved than vegetable matter, they
give the impression that hunted animals must have been
primary food sources."(11)

Toinen tapa tutkia paleoruokavaliota, on tutkia suoraan muinaisia ihmisjäänteitä. Isotooppitutkimusten mukaan neandertalinihminen söi runsaasti lihaa ja myös moderninkin ihmisen ruokavaliossa paleoliittisella aikakaudella oli merkittävissä määrin lihaa (12).


Neoliittisella aikakaudella ihmisen fyysinen olemus on muuttunut. Hampaat ovat pienentyneet helpommin pureskeltavan prosessoidun ruoan myötä. Kariesvauriot ovat selvästi lisääntyneet hiilihydraattien saannin kasvamisen myötä. Luustotutkimuksissa näkyy myös epäaktiivisemman elämäntyylin vaikutus ihmiseen ja joidenkin sairauksien yleistymiseen. Keskittynyt ruoantuotanto mahdollisti väestön räjähdysmäisen kasvun ja suurten sivilisaatioiden nousun, kun kaikkien ei tarvinnut enää osallistua ruoan hankintaan (12).

Antiravinteet

Vehnä - kielletty

Paleoruokavalion yhteydessä puhutaan usein antiravintoaineista kuten alkyyliresorsinolit, lektiinit ja entsyymi-inhibiittorit. Monien ruoka-aineiden välttämistä perustellaan näillä haitallisilla molekyyleillä. Alkyyliresorsinoleilla, joita on erityisesti rukiissa ja vehnässä, on aiemmin ajateltu eläinkokeiden olevan kasvua hidastava vaikutus (7).Alkyyliresorsinolit kuten monet muutkin kasvien fenoliset yhdisteet ovat flavonoideja ja nillä näyttäisi olevan vaikutusta tokoferoli-aineenvaihduntaan (8). Cordain itse on kirjoituksissaan huomioinut myös alkyyliresorsinolien mahdolliset edut antioksidantteina (9).

Lektiinit ovat hiilihydraatteihin sitoutuvia glykoproteiineja ja niitä on kaikkialla. Myös ihmisen elimistö tuottaa niitä. On totta, että jotkin lektiinit ovat erittäin haitallisia (esim. myrkyllinen risiini), mutta on ehkä liioittelua suositella kaikkien lektiinien välttämistä. Kaikki lektiinit eivät ole haitallisia. 

Maapähkinä - kielletty

Lektiinejä on paljon kasveissa erityisesti viljoissa. Myös maito sisältää lektiinejä, koska lehmät syövät kasveja. Tällä perusteella on ymmärrettävää, että paleoruokavaliossa viljat ja maito ovat kiellettettyjä. Tästä muodostuu myös ongelma. Paleoruokavalion tärkeä komponentti on liha, ja liha sisältää myös lektiinejä! Monet kasvikset sisältävät lektiinejä. Kananmunat sisältävät lektiinejä. Myös hedelmät sisältävät lektiinejä (10). Pähkinät sisältävät lektiinejä, mutta ovat sallittuja. Maapähkinät ovat kiellettyjen listalla, koska ovat palkokasveja. Onkohan luolamies tiennyt näistä säännöistä?

Lindeberg tutkimusryhminen on hypotesoinut lektiinien ja leptiinihormonin yhteydestä. Leptiinillä ja esim.aikuistyypin diabeteksellä on ajeteltu olevan yhteyttä. Ihmistutkimuksissa tätä yhteyttä lektiinien kanssa ei ole ainakaan vielä löydetty (5).

Muista käsitellä myrkyllistä lektiiniä fytohemagglutiniinia sisältävät pavut oikein. Erityisesti kuivatut pavut tulee huuhdella, liottaa ja keittää. Tuoreille pavuille riittää kypsennys.

Alfa-amylaasiestäjät ovat Cordainilaisen paleon yksi syy olla käyttämättä viljoja tai papuja. Kuitenkin Cordain myöntää, että niistä voi olla jopa hyötyä lihavuuden ja diabeteksen hoidossa: 

"Although the acute effects of alpha-amylase inhibitors may appear to
have therapeutic benefit in patients suffering from diabetes mellitus, obesity
and other diseases of insulin resistance, chronic administration in animal
models has been shown to induce adverse effects including deleterious histological changes to the pancreas and pancreatic hypertrophy [192]. Because it is unclear if these dietary antinutrients can elicit similar deleterious changes
in the pancreatic structure and function of humans [193], the presence of
alpha-amylase inhibitors in human foodstuffs is generally considered to be
undesirable [183]." (9)

Cordainin viitteet: (13), (14) ja (15)

Leipä - kielletty

Uudessa katsausartikkelissa Barret ja Udani käyvät läpi pavusta eristetyn alfa-amylaasiestäjän vaikutuksia kliinisissä kokeissa. Johtopäätös on seuraava:

"Experiments conducted with the Phase 2 alpha-amylase inhibitor indicate that it reduces the rate of absorption of carbohydrates, thereby reducing the GI of foods. The evidence also indicates that Phase 2 promotes weight loss when taken concurrently with meals containing carbohydrates." (16)

Joissain tiukemmissa paleoliittisissa ruokavalioversioissa myös peruna on ehdottoman kielletty ruoka-aine. Syynä tähän ovat edellä mainitut antiravinteet ja perunan tärkkelyspitoisuus. Vihertyneet perunat todella sisältävät lievästi myrkyllistä glykoalkaloidia eli solaniinia. Kuoriminen vähentää solaniini-pitoisuutta huomattavasti, mutta keittäminen ei tuhoa glykoalkaloideja.

Peruna - kielletty

Paavo Ahvenniemi kirjoittaa perunan puolustukseksi Tuottava peruna -julkaisussa 2/2010 seuraavaa:

"Ruoka-aineen alkuperällä ja valmistustavalla ja sillä, mistä ruoka-annos hiilihydraattien ohella koostuu, on siis suuri vaikutus glykeemiseen indeksiin. Niinpä eri perunatuotteilla suoritettujen 79 glykeemisen indeksin testin GI on vaihdellut peräti välillä 23-118!"

"Glykeemisen indeksin synnyttämä harhakuvitelma perunan lihottavuudesta johtuu pohjimmiltaan siitä, että siinä ei ymmärretä ottaa määriä huomioon. Taas on kyse samasta asiasta kuin yllä energiapitoisuuden kanssa: koska peruna on suurimmaksi osaksi vettä, sitä voi syödä poikkeuksellisen paljon ennen kuin on saanut glykeemisen indeksin määrityksessä käytettävän 50 grammaa hiilihydraattia. Niinpä useimmat muut hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet, esimerkiksi aamiaishiutaleet, leipä tai riisi, aiheuttavat huomattavasti enemmän glykeemistä kuormaa kuin peruna."

Perunan käyttö kannattaa kuitenkin pitää kohtuullisena uusimpien tutkimusten mukaan. Mielestäni syyt perunan epäedullisiin vaikutuksiin ovat todennäköisesti muita kuin "geneettinen ohjelmointi" tai antiravinteet.

Luolamiehen sijainti

Paleoliittisen luolamiehen ruokavalioon on vaikuttanut paljon luolamiehen sijainti. Saatavilla olevissa ruoka-aineissa on ollut suurta vaihtelua, riippuen siitä onko luolamies esimerkiksi asunut päiväntasaajalla vai euroopassa jäätikön reunamilla. Pohjoisessa myös vuodenaikojen vaihtelulla on ollut suuri merkitys. 

Cordainin ja kumppaneiden aineisto metsästäjä-kerääjistä on kerätty Ethnographic Atlas -teoksen pohjalta (17). Antropologi Katharine Miltonin mukaan tässä on useita puutteita. Aineisto on kerätty 1900-luvulla, jolloin todelliset metsästäjä-keräilijä-kulttuurit olivat jo lähes kadonneet. Aineiston kerääjät olivat miehiä, jotka eivät olleet paljonkaan tekemisissä naisten kanssa, joiden tehtävänä oli kasviruoan kerääminen ja valmistus. Atlaksen perusteella ei muodostu kuvaa yhdestä optimaalisesta ruokavaliosta, vaan esimerkiksi inuitien ruokavalio oli lihapitoinen, Kalaharin autiomaassa asuvien !Kung-ihmisten ruokavalio oli kasvisvoittoinen, kun taas esimerkiksi Amazonin alueella asuvat Yanomamot kasvattivat oman ruokansa (18). Syntymähetken elinajanodote näissä aineistoissa on vain 25-30 vuotta ja imeväiskuolleisuus jopa 40-50% (11). Ei mitään tavoittelemisen arvoisia lukuja.

Sivuhuomiona todettakoon, että antropologinen tutkimus ainakin Yanomamojen osalta on eettisesti vähintäänkin kyseenalainen.  Tästä aiheesta on kirjoitettu ainakin yksi kirja ja tehty dokumenttielokuva (elokuva nähtävissä YLE Areenassa). Dokumenttia katsoessa herää väistämättä kysymys: kuinka luotettava tutkimusaineisto oikeastaan on?

Suola

Suola - kielletty

Vaikka suolan saantia on nykyihmisen syytä rajoittaa, mitkään näytöt eivät puolla sitä, että luolamies olisi välttänyt suolaa. Päinvastoin, eläimet erityisesti kasvissyöjät syövät suolaa. On myös spekuloitu, että kasvisravinnosta johtuva runsas kaliumin, mutta vähäinen natriumin saanti on johtanut siihen, että ihminen pyrkii kaikin keinoin pitämään kiinni natrium-varastoistaan. Tämä puolestaan johtaisi ongelmiin, kun suolaa on runsaasti tarjolla. On vaikea nähdä millä perusteella luolamies kieltäytyisi suolasta. 

"In parallel to this situation with food, the hedonic set of salt appetite in humans and most mammals reflects the evolutionary history of paucity of access in the face of the biological imperative of sodium for reproduction. Accordingly, an avid appetite that was apt when episodic opportunity existed, akin to food gorging by hunter gathers, is maladaptive today since technology and commerce has made salt cheap and easily available, including involuntary intake due to food processing."(19)

Vähäsuolaisuus on kiistatta paleo-ruokavalion etu. Mielestäni mieltymys suolaan kielii kasvisvoittoisesta ruokavaliomuinaishistoriasta.

Luolamiehen anatomia

Lihansyöjä

Erityisesti vegaani-yhteisö on korostanut ihmisen kasvisyönnille ominaista anatomiaa. Lihansyöjillähän on lyhyt ruoansulatuskanava, terävät hampaat, suuret kulmahampaat ja sarananivel leuoissa. Kasvissyöjillä puolestaan on pitkä ruoansulatuskanava ja jopa useita mahoja (märehtijät). Kasvissyöjien takahampaat ovat kookkaat ja melko tasaiset. Kasvissyöjien syljessä on hiilihydraatteja pilkkovaa alfa-amylaasientsyymiä. Kasvissyöjien leuat liikkuvat myös sivusuunnassa mahdollistaen kasvisten hienontamisen.

Lihansyöjä?

Ihmisten anatomia ja fysiologia ei eroa kovin paljoa ihmisapinoista. Simpanssin ja imisen geenit ovat 99%:sti samanlaisia. Simpanssien ruokavaliosta 95% muodostuu kasviksista ja vain 5% hyönteisistä, munista ja pienistä eläimistä. Ihminen on paljon lähempänä anatomisesti simpanssia kuin todellisia sekaruoan syöjiä kuten karhu. Ihminen ei tuota C-vitamiinia, vaan saa tarvitsemansa kasvikunnan tuotteista. Toisaalta lihansyöjillä on omia tarpeita kuten kissaeläimillä karnitiini-aminohappo, jota taas ihminen osaa itse syntetisoida.

Miksiköhän esimerkiksi Cordain ei ole päätynyt suosittelemaan lähimpien sukulaistemme apinoiden ruokavaliota? Tällaista dieettiä on jo ihmiselläkin kokeiltu, vieläpä hyvällä menestyksellä. Turvallisinta on kuitenkin todeta, että ihminen on simpanssin lailla sekaruokaa syövä.  

Aivojen kehitys - lihansyönti vai keittotaito?

Vuonna 2001 Cordain kumppaneineen oli sitä mieltä, että noin 2 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut ihmisen aivojen koon kasvu edellytti runsasta lihansyöntiä. Perusteluna on arakidonihapon ja dokosaheksaeenihapon suuri tarve hermoston kehittymisprosessissa. Raa'asta ravinnosta ainoastaan eläinkunnan tuotteet sisältävät näitä riittävästi. Ilman keittotaitoa ihminen ei kykenisi saamaan kasvisruokavaliosta riittävästi näitä rasvahappoja (20).

Harvardin tuore tutkimus kuitenkin viittaa vahvasti siihen, että keittotaito olisi jo ainakin 1,9 miiljoonaa vuotta vanha (21). Tämä olisi mahdollistanut kasvisvoittoisen ruokavalion ja aivojen kehittymisen. Toisaalta ei kai keittotaito mitenkään estä lihansyöntiä? Ehkä jopa päinvastoin.

Omega-6 vs. omega-3

Tiukassa paleo-ruokavaliossa kasviöljyt ovat kiellettyjä. Kasviperäinen rasva huonontaa omega-6-/omega-3-suhdetta. Optimaalisen suhteen on ajateltu olevan 1:1, mutta länsimaisessa ruokavaliossa omega-6-rasvahappojen osuus on paljon suurempi. 

Alfalinoleenihappo on välttämätön omega-3-rasvahappo, josta muodostetaan muita omega-3-rasvahappoja kuten eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA). Näillä puolestaan on ajateltu olevan edullisia terveysvaikutuksia. Toinen välttämätön rasvahappo: omega-6-rasvahappoihin kuuluva linolihappo kilpailee omega-kolmosten kanssa samasta entsyymistä muuntuessaan arakidonihapoksi, jota elimistö myös tarvitsee. Eli, jos linolihappoa on liikaa, elimistö ei välttämättä saisi riittävästi EPA:a ja DHA:a käyttöönsä.


Kuitenkin esimerkiksi vuonna 2007 tutkija Walter C Willet toteaa:

"Adequate intakes of both n-6 and n-3 fatty acids are essential for good health and low rates of cardiovascular disease and type 2 diabetes, but the ratio of these fatty acids is not useful. Reductions of linoleic acid to "improve" this ratio would likely increase rates of cardiovascular disease and diabetes."(22)

Jo aiemmin vuonna 2005 ravitsemusguru Mozaffarian kumppaneineen kirjoittaa:

"Together these results suggest that attention to relative intakes of n-3 and n-6 fatty acids may be less important than simply increasing the intake of n-3 PUFAs."

Omega-6- ja omega-3-rasvahapot ovat molemmat terveydelle hyödyllisiä. Näyttääkin siltä, että niiden itsenäisellä saannilla on enemmän merkitystä kuin niiden saannin suhteella.

Lue lisää rasvahappojen suhteesta täältä, omega-kolmosista täältä ja omega-kuutosista täältä.

Paleo ja osteoporoosi - plussat ja miinukset

Jäätelö - kielletty

Paleossa vältetään maitotuotteita, onhan karjankasvatus kulkenut käsi kädessä maanviljelyn kanssa. Maitotuotteiden välttäminen voi melko helposti johtaa kalsiumin ja D-vitamiinin saannin niukkuuteen. Molemmat ovat keskeisiä ravinteita luuterveyden kannalta. Juhana Harju kiteyttää paleon plussat ja miinukset mainiossa vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Luusto lujaksi elämäntavoilla:

"Ensinnäkin paleoliittinen ruokavalio on vähärasvaisempi; se sisältää rasvaa kohtuullisesti. Runsasrasvaisuushan ei ole ongelma esimerkiksi sydämelle ja verisuonille, mutta luustolle se ei ole eduksi. Toiseksi ruokavaliossa suhtaudutaan myönteisemmin hedelmiin. Se on tärkeää, sillä ne ovat luustolle tärkeä emäksisyyden lähde. Hedelmät tasapainottavat tehokkaasti proteiinin happamoittavaa vaikutusta."(23)

"Cordainiläiseen paleoliittiseen ruokavalioon liittyy osteoporoosin kannalta katsottuna kuitenkin pari ongelmaa. Ensinnäkin siinä suositeltu proteiinin määrä on liian suuri, mikä johtaa vain tarpeettomaan happokuormaan. Proteiinin saantia olisikin syytä kohtuullistaa."(23)

Vaikka maitotuotteet yksin eivät takaa luuston terveyttä, on niiden käyttö helppo tapa varmistaa riittävä kalsiumin saanti.

Juusto - kielletty

Pohdinta

Kiinassa ja Intiassa diabetesepidemia on kasvussa länsimaistuvan ruokavalion myötä. Ennen länsivaikutteita näissä maissa ei suinkaan syöty paleoruokaa, vaan vehnää, juureksia, riisiä, papuja ja muita kasvikunnan tuotteita.  

Paleo-ruokavalio sisältää paljon hyvä vs. paha vastakkain asettelua; eläinperäinen vs. kasviperäinen, low-carb vs. low-fat, luomu vs. tehotuotanto, maidottomuus vs. maito, viljattomuus vs. kokojyvävilja jne. Hyvä ravitsemus ja syöminen on kaukana tällaisesta mustavalkoisuudesta.

Alunperin tutustuin paleoruokavalioon jo 80-luvun lopulla, kun se oli vain yksi ruokavalio muiden muotidieettien joukossa. Silloin siinä kiehtoi romanttinen mielikuva sapelihammastiikereitä metsästävistä super-ihmisistä. Realistisempi kuva selviytyäkseen raatoja tonkivasta luolaihmisestä ei ole aivan yhtä kiehtova.

Aidosti erinomainen ruokavalio ei sisällä valtavaa määrää kieltoja. Paleo-ruokavalio on ihan hyvä ruokavalio. Se olisi vielä parempi, jos se sisältäisi maitotuotteita ja kokojyvävijaa. Toisaalta, miten se sitten eroaisi tavanomaisesta suositusten mukaisesta terveellisestä ruokavaliosta?


Tässä jutussa jäivät valitettavasti käsittelemättä paleoon liittyen mm. liha, suorituskyky, fermentoidut tuotteet, alkoholi, raakaravinto ja ötökät. Jos jollain oli näistä aiheista jotain tähdellistä kerrottavaa, niin sana on vapaa!

Kirjoituksen lähteitä:

http://thepaleodiet.com/ 

http://paleodiet.com

http://www.earth360.com/diet_paleodiet_balzer.html

http://www.biovaan.fi/kivikautiset/

http://www.helsinkipaleo.com/

http://www.hypnopaleolaihdutus.com/kivikausi.html

http://www.jonbarron.org/

http://evolution.berkeley.edu/evolibrary/news/070401_lactose

(1) Voegtlin, Walter L. (1975). The stone age diet: Based on in-depth studies of human ecology and the diet of man. Vantage Press.

(2) Carrera-Bastos P, Fontes Villalba M, O’Keefe JH, Lindeberg S, Cordain L. The western diet and lifestyle and diseases of civilization. Res Rep Clin Cardiol 2011; 2: 215-235.

(3) Lindeberg, Staffan (2005). Palaeolithic diet (‘‘stone age’’ diet). Scandinavian Journal of Food & Nutrition 49 (2): 75–7.

(4) Cordain, Loren (2002). The nutritional characteristics of a contemporary diet based upon Paleolithic food groups. Journal of the American Nutraceutical Association 5 (5): 15–24.

(5) Jönsson T, Granfeldt Y, Erlanson-Albertsson C, Ahrén B, Lindeberg S (2010). A paleolithic diet is more satiating per calorie than a mediterranean-like diet in individuals with ischemic heart disease. Nutr Metab;7:85

(6) Tishkoff SA, Reed FA, Ranciaro A, Voight BF, Babbitt CC, Silverman JS, Powell K, Mortensen HM, Hirbo JB, Osman M, Ibrahim M, Omar SA, Lema G, Nyambo TB, Ghori J, Bumpstead S, Pritchard JK, Wray GA, Deloukas P (2007). Convergent adaptation of human lactase persistence in Africa and Europe. Nat Genet;39(1):31-40

(7) Ross AB, Kamal-Eldin A, Åman P. (2004) Dietary alkylresorcinols: absorption, bioactivities, and possible use as biomarkers of whole-grain wheat- and rye-rich foods. Nutr Rev. 62(3):81-95.

(8) Ross AB, Chen Y, Frank J, Swanson JE, Parker RS, Kozubek A, Lundh T, Vessby B, Aman P, Kamal-Eldin A. (2004) Cereal alkylresorcinols elevate gamma-tocopherol levels in rats and inhibit gamma-tocopherol metabolism in vitro. J Nutr.134(3):506-10.

(9)Cordain L (1999). Cereal grains: humanity's double-edged sword. World Rev Nutr Diet;84:19–73.

(10 ) Roci´o Coutiño-Rodriguez, Pedro Hernández-Cruz, Héctor Giles-Rios. (2001) Lectins in Fruits Having Gastrointestinal Activity: Their Participation in the Hemagglutinating Property of Escherichia coli 0157:H7. Archives of Medical Research. Volume 32, Issue 4, Pages 251-257.

(11) Nestle M (1999). Animal vs plant foods in human diets and health:is the historical record unequivocal? Proc. Nutr. Soc. 58, 211 – 218.

(12) Richards MP (2002). A Brief review of the archaelogical evidence for Paleolithic and Neolithic subsistence. European Journal of Clinical Nutrition;56(12):16

(13) Macri A, Parlamenti R, Silano V, Valfre F (1977). Adaptation of the domestic chicken, Gallus domesticus, to continuous feeding of albumin amylase inhibitors from wheat flour as gastro-resistant microgranules. Poultry Sci ;56:434–441.

(14) Folsch UR, Creutzfeldt W (1985). Adaptation of the pancreas during treatment with enzyme inhibitors in rats and man. Scand J Gastroenterology;112(suppl):54–63.

(15) Buonocore V, Petrucci T, Silano V (1977). Wheat protein inhibitors of alpha-amylase. Phytochemistry;16:811–820.

(16) Barrett ML, Udani JK (2011). A proprietary alpha-amylase inhibitor from white bean (Phaseolus vulgaris): a review on clinical studies on weight loss and glycemic control. Nutr J. 2011 Mar 17;10:24. Review.

(17) Cordain L, Brand-Miller J, Eaton SB, et al (2000). Plant-animal subsistence ratios and macronutrient energy estimations in worldwide hunter-gatherers. Am J Clin Nutr ;71:682–92.

(18) Katharine Milton (2000). Hunter-gatherer diets - a different perspective. American Journal of Clinical Nutrition, Vol. 71, No. 3, 665-667.

(19) Denton D, Weisinger R, Mundy NI, Wickings EJ, Dixson A, Moisson P, Pngard AM, Shade R, Carey D, Ardaillou R, Paillard F, Chapman J, TThillet J, Michel JB (1995). The effect of increased salt intake on blood pressure of chimpanzees. Nat Med.1:1009–1016

(20) Cordain L, Watkins BA, Mann NJ (2001). Fatty acid composition and energy density of foods available to African hominids: evolutionary implications for human brain development. World Review of Nutrition and Dietetics, 90:144-161.

(21) Organ C, Nunn CL, Machanda Z, Wrangham RW (2011). Phylogenetic rate shifts in feeding time during the evolution on Homo. Proc Natl Acad Sci U S A;108(35):14555-9.

(22) Willett WC (2007). "The role of dietary n-6 fatty acids in the prevention of cardiovascular disease.". J Cardiovasc Med 8: Suppl 1:S42–5.

(23) Juhana Harju (2011). Luusto lujaksi elämäntavoilla. Atena.

Kuvat: www.sxc.hu