ATP-ravintolisällä sittenkin lisää voimaa ja lihasmassaa?

Liikunta, ravitsemus ja terveys OSA 5.

Energiarikas adenosiinitrifosfaatti (ATP) on solujen energianlähde. Ravinnon hiilihydraatit, rasvat ja proteiini ovat vain välimuotoja, kun ravinnosta otetaan energiaa solujen käyttöön. Lisäksi ATP muun muassa osallistuu verenvirtauksen säätelyyn lihaksissa. Myös tehokkaaksi havaittu kreatiini toimii ATP:n välityksellä. Kreatiinilisä kasvattaa lihasten kreatiinifosfaattivarastoja. Näiden varastojen avulla hupenevia ATP-pitoisuuksia voidaan täydentää kovatehoisissa suorituksissa. Onkin selvää, että urheilijan suorituskyvyn maksimointiin pyrittäessä ollaan oltu kiinnostuneita myös itse ATP:sta.
  
ATP-lisäravinteita on pidetty aiemmin yleisesti turhina. On ajateltu, että ATP ei pääse verenkiertoon suun kautta annettuna, koska sen ei ole uskottu selviävän ruoansulatusentsyymien toiminnasta ruoansulatuskanavassa.  ATP on myös kooltaan suuri molekyyli ja sen mahdollisuuksia imeytyä sellaisenaan on pidetty vähäisinä.

Suurillakaan suun kautta otetuilla annoksilla (5 g) veren ATP-pitoisuus ei ole ihmisillä noussut (Arts ym. 2012). Eläinkokeissa sen sijaan ATP:n annolla on ollut vaikutusta eläinten fysiologiaan. Mekanismia, jolla suun kautta annettu ATP voisi ihmisellä toimia, ei tunneta. Asia onkin jäänyt melko vähälle huomiolle.

Kun ATP:ia annetaan injektiona, sen puoliintumisaika on lyhyt, koska punasolut ottavat ATP:n nopeasti talteen. Jos lihas kärsii työskennellessään hapenpuutteesta, paikalle saapuvat punasolut vapauttavat ATP:ia ja tämä johtaa verisuonien laajenemiseen.  Tämän seurauksena verenkierto lihaksessa lisääntyy ja ravintoaineiden sekä hapen saanti lisääntyy paikallisesti. Teoriassa ATP-lisä voi toimia vaikka sen vapaapitoisuus veressä ei ehdi merkittävästi nousta.

Jordanin (2004) ja kumppaneiden tutkimuksessa 225 mg ATP-lisää 14 vuorokauden ajan saaneen ryhmän penkkimaksimitulos parani tilastollisesti merkittävästi (6,6 %) vertailuryhmää enemmän, vaikka veren ATP-pitoisuus ei muuttunut.  Tutkijat pitivät tulosta kuitenkin epävarmana, onhan kehon ATP:n kokonaismäärä noin 80 g ja näin 225mg vaikuttaa kovin vähäpätöiseltä määrältä. Toisessa tutkimuksessa (Rathmacher ym. 2012) huomattiin 400mg ATP-annoksen 15 päivän ajan nautittuna vähentävän lihasväsymystä lumeaineeseen verrattuna.

Tuorein 12 viikkoa kestänyt ATP-tutkimus (Wilson ym. 2013) on kaikkein mielenkiintoisin, erityisesti sen erinomaisen toteutuksen ansiosta. Satunnaistettuun kaksoissokkotutkimukseen osallistui alun perin 24 kokenutta voimaharjoittelijaa. Ruokavalio kontrolloitiin ja vakioitiin ravitsemusterapeutin toimesta. Koehenkilöt saivat 400mg ATP-lisää tai lumetta 30 minuuttia ennen treeniä tai välipäivinä aamulla tyhjään mahaan. Harjoitusohjelma oli jaettu kolmeen osaan. Ensimmäiset kahdeksan viikkoa (1. jakso) koehenkilöt treenasivat tutkimuksissa hyväksi havaitulla epälineaarisella voimaharjoitteluohjelmalla.  Seuraavat kaksi viikkoa (2. jakso) yliharjoiteltiin ja viimeiset kaksi viikkoa (3. jakso) palauduttiin harjoitusmäärän pienentyessä.

Kehonrasvaprosentin muutoksissa ei ollut eroa ryhmien välillä tutkimuksen lopussa. Lihasmassa sen sijaan kasvoi merkittävästi enemmän ATP-ryhmässä. Vertailuryhmän lihasmassa pieneni hieman viimeisen kahden viikon aikana, mikä kertoo harjoitusohjelman vaativuudesta. Myös reisilihaksen paksuus kasvoi tilastollisesti merkittävästi enemmän ATP-ryhmässä.  Maksimivoima kasvoi ATP-ryhmässä merkittävästi lumeryhmää enemmän. Lumeryhmä ei kyennyt saavuttamaan yliharjoitteluohjelman takia menetettyä voimatasoa kahden viikon palautumisjakson aikana (Kuva1.).

Kuva 1. Jalkakyykyn, penkkipunnerruksen ja maastanoston yhteenlasketut maksimitulokset tutkimuksen alussa ja eri harjoitusjaksojen päätyttyä (mukailtu Wilson ym. 2013).

Kuinka pienehköllä määrällä ATP:ia voi olla näinkin huomattava vaikutus? Tähän tämän hetkinen tutkimustieto ei anna vastausta. Tutkimusryhmän (Wilson ym. 2013) jäsen oululainen liikuntalääketieteilijä Anssi Manninen kertoo: 

” Vaikutusmekanismista ei ole varmuutta. Vaikutus välittynee ATP:n hajoamistuotteiden välityksellä. Ihmisen ATP-varastot ovat sen verran suuret, että 400 mg annos ATP:ia ei voisi siihen mainittavasti vaikuttaa.”  

Manninen suosittelee tutkimuksen perusteella ATP-lisää kovaa harjoitteleville.

Wilsonin tutkimuksen perusteella näyttää siis siltä, että 400 mg ATP:ia voi tehostaa palautumista erityisesti kun harjoitellaan paljon ja kovaa, vaikka toimintamekanismi ei olekaan varmuudella tiedossa. Lisätutkimusta on toki tarpeen tehdä. Kannattaa myös huomioida, että muun muassa Wilsonin tutkimus oli osittain kaupallisen toimijan (TSI Health Science) rahoittama.

LÄHTEET

Arts ym. Adenosine 5'-triphosphate (ATP) supplements are not orally bioavailable: a randomized, placebo-controlled cross-over trial in healthy humans. J Int Soc Sports Nutr. 2012 Apr 17;9(1):16. (PMC)

Jordan ym. Effects of oral ATP supplementation on anaerobic power and muscular strength. Med Sci Sports Exerc. 2004 Jun;36(6):983-90. (PubMed)

Rathmacher ym. Adenosine-5'-triphosphate (ATP) supplementation improves low peak muscle torque and torque fatigue during repeated high intensity exercise sets. J Int Soc Sports Nutr. 2012 Oct 9;9(1):48. (PMC)

Wilson ym. Effects of oral adenosine-5′-triphosphate supplementation on athletic performance, skeletal muscle hypertrophy and recovery in resistance-trained men. Nutr Metab 2013, 10:57 (PMC)

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin CrossTraining Magazine -lehden numerossa 7/2013