Länsimaalaisen (lähinnä amerikkalaisen) ruokavalion tilalle Pollan tarjoaa perinteisiä ruokavalioita, kuten esim. aboriginaalien metsästykseen ja keräilyyn perustuvan ruokavalion (paleo ruokavalio). Pollan on kyllä oikeassa kyseisen ruokavalion terveellisyydestä, mutta en usko että seitsemän miljardia ihmistä kykenee hankimaan ravintoaan tällä tavoin. Tuskin se on mahdollista edes länsimaalaisille ihmisille. Toki oppia voidaan ottaa liha- ja kasvispohjaisesta dieetistä. Pollanin aboriginaali-esimerkissä koehenkilöt todella metsästävät riistansa(mm. alligaattoreita ja kenguruita), tämän fyysisen toiminnan(liikunta) vaikutuksiin Pollan ei ota kantaa. Kirjassa päädytään siihen, että todennäköisesti kaikki pitkän ajan kuluessa kehittyneet ruokavaliot ovat terveellisiä. Tällaisia ovat esim. kreetalainen, ranskalainen ja japanilainen perinteinen ruokavalio. Itä-eurooppalaisiin tottumuksiin Pollan suhtautuu varauksellisesti.
Jos kaikki Michael Pollanin kirjoittama otettaisiin todesta, niin ravitsemustutkimus pitäisi lopettaa. Se ei Pollanin mukaan pysty tuottamaan oikeaa tietoa terveyden ja ravitsemuksen yhteyksistä. Sen sijaan pitäisi fatalistisesti keskittyä vain kulinaristisiin nautintoihin ja luottaa siihen että maukas ruoka on myös terveellistä. Omasta mielestäni vajaavainen tieto on kuitenkin parempi, kuin ei tietoa ollenkaan. On vaikea olla sitä mieltä, että länsimaalaiset ihmiset olisivat kaikilta osin sairaampia tai lyhytikäisempiä kuin muut maailman ihmiset. Pollan on taitava kirjoittaja, mutta joissain yksityiskohdissa huomaa tiedollisia puutteita ravitsemustieteeseen liittyen. Lähteitä Pollan esittelee kiitettävästi ja ne ovatkin usein tutustumisen arvoisia. Lopuksi Michael Pollanin hieno kiteytys, johon on helppo yhtyä: "Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia."
Tässä linkissä Michael Pollan tarinoi kirjansa sisällöstä ja muustakin.
Aika naseva lopetus tuossa kirjassa, siis " syö ruokaa, sopivasti, mielellään kasviksia". Pollanilla on muuten blogi jota ihan kiva ainakin silloin tällöin seurailla: http://pollan.blogs.nytimes.com/
VastaaPoistaOlen tässä pähkäillyt viime aikoina noita juttuja mitä Pollan kritisoi. "Ravitsemustutkimus pitäisi lopettaa”, sitä en allekirjoita lainkaan. Moni meidän kollegamme on sitä mieltä, että nykyajan ristiriitainen tieto sotkee ihmisten päät ja hämärtyy se mikä on totta mikä ei. Tämä on toki toinen puoli tarinaa.
Itse kokisin, että meidän asiantuntijoidenkin olisi välttämätöntä pystyä kritisoimaan ja katselemaan myös omia dogmejamme kriittisistä näkökulmista. Ihmetelllä ja kyseenalaistaa myös se tieto mitä olemme pitäneet oikeana. Innostua ja tutkia myös sellaisia tutkimustuloksia joiden tulokset ei sovi omaan ajattelumalliimme. Tällä tavoin voimme tarkentaa tietoa ja päästä pikkuisen lähemmäs totuutta.
Samalla tajuamme, että ei ole olemassa joko hyviä ja pahoja (rasvoja, vitamiineja jne.). Ruokatekijätkin vaikuttavat paljon laajemmin ja vastakkaisin tavoin mitä olemme uskoneet. Ajatteleppa vaikka kasviksia. Kasviksia Pollankin tässä innostaa syömään. Ne tuovat sydän- ja verisuonitautiterveyttä, mutta eivät näytä estävän syöpää. Olemme uskoneet, että kuitu ja antioksidantit ja polyfenolit ovat vastuussa kasviksien myönteisistä vaikutuksista. Entäs jo se onkin nitraattien ansiota? Mitä enemmän syömme kasviksia, varisinkin kasvihuoneissa kasvaneita, sitä enemmän saamme nitraatteja. Jos sydänterveyshyöty on nitraattien ansiota, niin sitten on taas ikävä tunnustaa, että nitraatit saattavat olla myös karsinogeenisiä. Ei ole olemassa hyvää ja pelkkää pahaa. Sama koskee tyydyttynyttä rasvaa., Jos sen vaihto tyydyttymättömään vaikka vähän suojaisikin sydäninfarkteilta, miten käy aivoinfarktien suhteen? Jne. jne.
Ihmiselle ei ole kovin luontaista kieriskellä ristiriitaisen tiedon kanssa, työnnämme maailmankuvaamme huonosti sopivat asiat syrjään. Uskoisin kuitenkin, että ristiriitainen ravitsemustutkimus, jota Pollan kritisoi, johtaa pitkällä aika välillä siihen, että älyttömän jyrkkä rajojen veto, hyvä-paha asettelu vähenee. Samalla alamme puhua tasapainoisemmin ruuasta ilman kauheaa paatosta ja yksioikoisuutta. Terveellinen ruokavalio voi tarkoittaa monia erilaisia variaatioita, ja jossakin niistä saattaa ehkä olla jopa hiukkasen tyydyttynyttä rasvaa ☺
Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Harmi vain, että tasapainoinen ravitsemuskeskustelu ei välttämättä myy niin hyvin esim. kirjoja kuin provokatiivinen vastakkainasettelu ;)
VastaaPoistaYhtenä ongelmana näen sen, että tutkimusta tehdää ihan eri sfääreissä kuin missä julkinen keskustelu kulkee. Kun nyt kiistellään siitä mikä on kolesterolin merkitys terveydelle, niin tutkimus on jo lähes vuosikymmeniä askarrellellut lipoproteiinien eri komponenttien ja genetiikan parissa. Toisena esimerkkinä blogisi vieraskirjoitus viljoista ja diabeteksesta. Tutkimuksissa selvitellään jo viljan pienen pienten komponenttien yhteyttä diabetekseen, kun julkisuudessa jotkin tahot julistavat kaiken viljan haitallisuutta pohtimatta sen tarkemmin uusimpia tutkimustuloksia. Ehkä asiantuntijoiden pitäisi laajemmin valottaa vaikeasti ymmärrettäviä asioita. Kuluttajille suunnattu informaatio on toisaalta usein turhan paljon yksinkertaistettua, kun ottaa huomioon suomalaisten korkean koulutustason.
Pollan syyttää elintarviketeollisuutta amerikkalaisten terveyden tuhoamisesta. Mielestäni vastuu on yksilöllä. Markkinataloudessa teollisuus tuottaa sellaisia tuotteita, joita ihmiset haluavat ostaa. Tässä taas koulutuksen ja asiantuntijoiden rooli korostuu.
Pollan on myös sitä mieltä, että meidän tulisi syödä kuten isoäitimme ovat perinteisesti syöneet, välttäen prosesssoitua ruokaa. Ainakin omalla kohdallani isovanhempieni perinteiset ravitsemustottumukset ovat johtaneet metabolisenoireyhtymän (sepelvaltimotauti, diabetes, kohonnut verenpaine, liikapaino) syntymiseen. Tämä siis noin 70-luvulla. Sittemmin elintapojen muuttaminen suositusten suuntaisiksi on korjannut tilanteen. Ruoan prosessointiasteeseen ei ole puututtu millään tavoin. Yksittäistapaus ei ole tietenkään koko totuus, mutta näin Pollan kuitenkin meitä neuvoo tekemään.
Viimeaikainen ravitsemuskeskustelu on kieltämättä saanut aikaan kasvavaa itsekritiikkiä ja omien tietojen päivittämis tarvetta. Tässä muuten on ollut suurena apuna ravitsemusblogisi. Kitos siitä!