Irisiini - pilleri korvaa liikunnan?

Kuva: www.sxc.hu

Liikunnalla on tunnetusti positiivisia terveysvaikutuksia. Näiden vaikutusten toimintamekanismia ei vielä täysin tunneta. Nyt ilmeisesti yksi uusi mekanismi on löytynyt.Tutkijat raportoivat löytäneensä uuden viestiproteiinin FNDC5 (irisin). Tutkimuksen irisiinistä julkaisi arvostettu tiedelehti Nature.


Liikunta lisää lihassoluissa yhdisteen nimeltään transcriptional co-activator PPAR-γ co-activator-1 α (PGC1-α) määrää. PGC1-α puolestaan lisää FNDC5-proteiinin synteesiä. Proteiini ei varsinaisesti ole uusi löytö. Uutta on Harvardin tutkijoiden havainto: proteiini pilkkoutuu pienemmiksi proteiineiksi, joista yksi on nimetty irisiiniksi.


Irisiini erittyy lihassolun kalvolta ja päätyy verenkierron mukana valkoiseen rasvasoluun. Nyt tulee varsinaisesti mielenkiintoinen osuus: irisiini näyttäisi muuttavan valkoisen rasvan solun ruskean rasvan soluksi ainakin in vitro-tutkimuksessa.


Ruskean rasvan solu on tumman värinen, mikä johtuu energiaa tuottavista mitokondrioista, joita solussa on runsaasti. Ruskean rasvan tehtävä on tuottaa glukoosista rasvavarastojen sijaan lämpöä. Kylmässä oleskelun on osoitettukin aktivoivan näitä soluja. Voisiko kylmän aiheuttaman lihassupistuksen ja irisiinin välillä olla joku yhteys?


Aiemmin luultiin, että ruskeaa rasvaa on vain vauvoilla ja eläimillä. Ruskean rasvan määrän ajateltiin ihmisellä vähenevän iän myötä. Vuonna 2009 kuitenkin löydettiin tarkoissa positroniemissiotomografia (PET) -kuvauksissa Suomessa mm. aikuisten ihmisten niskasta rakenteita, mitkä kuluttivat ennakoitua suurempia määriä glukoosia. Ruskea rasvakudos oli löytynyt.


Onko ruskealla rasvakudoksella sitten käytännön merkitystä? Tutkijoiden mukaan on. Eläinmallien pohjalta laskettuna 50g ruskeaa rasva vastaa 20%:n lisäystä energiankulutukseen. Ihmiseltä löydetyt ruskean rasvan määrät ovat olleet suurempia kuin 50g.


Irisiinin määrää hiirillä ja ihmisillä lisää siis liikunta. Hiirillä on jo todettu pienenkin irisiini-tason nousun johtavan lisääntyneeseen energiankulutukseen. Tämä johtaa painon laskuun ja parantuneeseen glukoosin sietoon.


Irisiinistä odotetaan uutta lääkettä lihavuuden ja tyypin II diabeteksen hoitoon. Harvardin tutkijoiden perustama yritys pyrkiikin ilmeisesti kaupallistamaan tutkimuksensa löydökset. Ihmepilleriä odotellessa kannattaa kuitenkin harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tutkijat korostavat, ettei irisiini ole suinkaan vastuussa kaikista liikunnan terveysvaikutuksista. 


Mielenkiintoista nähdä mikä on irisiinin tulevaisuus. Tuleeko siitä leptiini-hormoni kaltainen floppi suhteessa lihavuuden hoitoon? Irisiiniä tutkitaan varmasti paljon lähitulevaisuudessa. Ensimmäisenä selvitetään irisiinin vaikutus lihaviin koehenkilöihin ja kuinka erilaiset liikuntaohjelmat vaikuttavat hormonin määriin. Olisi itselleni suuri yllätys, ellei myös ravitsemuksella olisi roolia irisiinin säätelyssä.


Lähteet:
http://www.nature.com/nature/journal/vaop/ncurrent/full/nature10777.html
http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa0808949#t=article
http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1890175,00.html
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/07/090729132109.htm
http://well.blogs.nytimes.com/2012/01/11/exercise-hormone-helps-keep-us-healthy/