Kirjakimara2 - Terveyssatama EI suosittele

Toisessa kirjakimarassa käsitellään kolme kirjaa, joiden lukemiseen ei juuri kannata kuluttaa kallista aikaa. Ensimmäisenä katsastetaan internetin keskustelupalstoillakin paljon hehkutettu englannin kielinen bestseller The new sugar busters vuodelta 2003.  Sugar Busters- menetelmä perustuu sokerin välttämiseen. Kyseessä ei ole kuitenkaan vähähiilihydraattinen ruokavalio, vaan hiilihydraatteja suositellaan syötäväksi normaaliin tapaan. Ehdottoman kiellettyjä ovat korkean glykeemisen indeksin(GI) omaavat tuotteet. Toisaalta myös matalan GI:n omaavia tuotteita on kielletty, jos niissä on lisättyä sokeria. Tämä on dieetin suurin ongelma. Ruoka-aineita ei pitäisi katsoa erillisinä komponentteina, vaan olisi tärkeää nähdä ateriat kokonaisuuksina. Verensokeri korreloi aterian kokonais GI:n kanssa, joka on aivan jotain muuta kuin eri ruoka-aineiden yhteen lasketut indeksit. Lisäksi kirjassa esitetyt indeksit eivät ole yhtenäisiä muiden lähteiden kansssa. Rasvojen suhteen kirja on konservatiivinen; tyydyttymätöntä rasvaa suositaan tyydyttyneen kustannuksella. Kirja suosittelee liikuntaa joka käänteessä, mutta pintapuolisille liikuntaohjeille on uhrattu vain muutama sivu. Atlantin toisella puolella ilmeisesti voi myös ostaa marketista Sugar Busters -brändillä varustettuja tuotteita, joille on myös omistettu lyhyt luku kirjassa. Tuotemarkkinointi ei lisää kirjan uskottavuutta tai arvovaltaa. Kirjoittajat Leighton Steward, Morrison Bethea, Sam Andrews ja Luis Balart lupaavat, että heidän dieetillänsä insuliiniresistenssi voi vähentyä jopa 50%. Tätä väitettä on pidetty ongelmallisena diabetesasiantuntijapiireissä. Kirjassa luvattu painon putoaminen on realistisella pohjalla, koska kirjan ruokalistat sisältävät arviolta vain n.1200 kcal/vrk. Tällä ei ole kuitenkaan välttämättä  mitään tekemistä ruoka-ainevalintojen kanssa.

Toinen kirja on fysioterapeuttien Paula Coates:n ja Thuvia Flannery:n kirjoittama type 2 diabetes - exercise plans to improve your life, joka on liikunta aiheinen teos aikuistyypin diabeteksesta. Kirja on vuodelta 2010, englannin kielinen ja tehty yhteistyössä britannian diabetesliiton kanssa. Kirjan sisällöstä suurin osa käsittelee diabetesta yleisellä tasolla, mutta kannen lupaamaa liikunta sisältöä on vain alle puolet. Liikuntaatietokaan ei ole kovin syvällistä, vaan käsittää lähinnä käytännön liikuntavinkkejä aloitteleville kuntoilijoille. Kirja on melko hankala selkoinen jo pienen fonttikokonsa ansiosta, huono valinta ajatellen aikustyypin diabeetikoiden keski-ikää. Myös kirjan sisältämät lääketiedot ja brittiläiset mittayksiköt ovat huonosti suomeen sovellettavissa. Kirjan keskeisen tietosisällön löytää helposti netistä esim. sivuilta: diabetes.fi ja pieni päätös päivässä, vieläpä selvällä suomen kielellä.

Tekniikan lisensiaatti Paula Heinonen on kirjoittanut vuonna 2006 julkaistun kirjan Vihdoinkin hyvä olo, joka käsittelee suolistovaivojen ravitsemushoitoa vaihtoehtolääketieteen näkökulmasta. Kirjan alussa usein mediassa virheellisesti ravitsemusterapeutiksikin tituleerattu Heinonen kertoo mielenkiintoisia asioita suoliston hoidon historiasta. Katsauksen lähteitä ei valitettavasti ole mainittu. Kirjan sisältämät ruokavalio-ohjeet ovat harmittomia ja usein keskenään saman suuntaisia, oli vaiva mikä tahansa. Mm. liha ja kahvi ovat Heinosen mustalla listalla, kuitenkin ilman mitään vahvoja perusteluita. Toisaalta esim. inuliinia suositellaan käytettäväksi useassa yhteydessä, vaikka juuri sen on osoitettu aiheuttavan vatsaoireita. Eri vaivojen yhteydessä käydään läpi lista vältettävistä ruoka-aineista. Itse en lähtökohtaisesti pyrkisi turhaan välttämään ruoka-aineita, varsinkaan ellei mitään sairautta ole diagnosoitu. Ominpäin aloitettu välttäminen voi johtaa jopa diagnosoinnin vaikeutumiseen esim. keliakian yhteydessä. Heinonen on älykäs kirjoittaja, ja hän sekoittaakin mallikkaasti virallista ravitsemushoitoa sekä uskomushoitoja. Kirja ei valitettavasti sisällä mitään viitteitä tai mainintoja lähteistä, vaikka tutkimuksista puhutaankin. Lukija joutuu olemaan siis kirjoittajan mielipiteiden varassa, ilman mahdollisuutta tarkastaa väitteiden todenperäisyyttä. Heinosen markkinoimaa hoitosuuntausta kutsutaan funktionaaliseksi lääketieteeksi, jonka käsittääkseni on keksinyt Jeffrey Bland. Hän puolestaan on vahvasti sidoksissa naturopaatteihin. Kirjan on tarkastanut myös funktionaalista lääketiedettä harjoittava LL Päivi Mäkelä. Suolisto-oireista kärsivä voi mielestäni kuitenkin kokeilla kirjan ohjeita huoleti, ellei hoitava lääkäri löydä oireiden taustalta mitään todellista vakavaa sairautta.

Alla pari mielenkiintoista linkkiä liittyen funktionaaliseen lääketieteeseen ja Heinosen kirjaan Hiivaongelmat - Suoliston merkitys terveydelle (2004)

dosentti, osastonylilääkäri Risto Julkusen artikkeli Duodecim -lehdessä
Vastine Duodecim -lehdessä
Vastineen vastine samassa lehdessä